2. huhti, 2022

Naton itälaajeneminen on Versaillesin uusinta

Jorma Mäntylä
Kangasala

Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger esitti jo Krimin valtauksen jälkeen 2014, että Ukrainan ei pitäisi liittyä Natoon. Hän toisti näkemyksensä huhtikuussa 2021. Jos Ukrainaa työnnetään ja vedetään väkisin Natoon, vastakkainasettelu jyrkkenee ja eskaloituu sodaksi.

Naton itälaajeneminen on Venäjän alistamista samaan tapaan kuin Saksaa nöyryytettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen Versaillesissa 1919. Poliittiset ja sotilaalliset seuraukset ovat olleet samantapaisia. Molemmissa maissa pääsi valtaan äärioikeistolainen kiihkokansallinen militarismi.

Henry Kissingerin varoituksia ei kuunneltu ja 98-vuotiaan veteraanidiplomaatin ennustus toteutui Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24.2. Ennustus perustui laajaan Euroopan ja Ukrainan historian tuntemukseen. Ajattelunsa perusteet Henry Kissinger esitti väitöskirjassaan Restauroitu maailma. Metternich, Castlereagh ja rauhan ongelmia 1812-1822. Se hyväksyttiin vuonna 1954 Harvardin yliopistossa.

Restauroitu maailma on poliittisen historian tutkimus vallankumouksellisten ja konservatiivien taistelusta ja miten kaksi valtiomiestä loi pitkäaikaisen rauhantilan Eurooppaan Napoleonin sotien jälkeen. He olivat Itävallan pääministeri Klemens von Metternich (1773-1859) ja Britannian ulkoministeri Robert Castlereagh (1769-1822). Kissinger ihailee erityisesti Metternichiä ja pitää tätä esikuvanaan. Metternichistä tuli Wienin kongressin jälkeen konservatiivisen Euroopan johtaja.

Tutkimus alkaa vuodesta 1812 ja Napoleonin murskatappioon päättyneestä hyökkäyksestä Venäjälle. Kissinger tarkastelee miten Metternich ja Castlereagh onnistuivat rakentamaan Wienin kongressissa 1815 koko Eurooppaa vakauttaneen sopimusjärjestelmän. Tutkimuksen ydinkysymys on miksi Wienin kongressi 1815 onnistui, kun Versaillesissa 1919 epäonnistuttiin? Kissinger katsoo, että Wienistä 1815 alkoi lähes sata vuotta kestänyt rauhallinen tila, kun Versaillesin jälkeen vain 20 vuotta myöhemmin puhkesi tuhoisa toinen maailmansota. Tutkimuksen sivulla yksi Kissinger esittää Versaillesin rauhan 1919 varoittavana esimerkkinä miten valistuneiden valtiomiesten ei tule toimia. Saksassa Versailles sai nimen häpeärauha, Schandfrieden. Se johti Hitlerin valtaannousuun ja toiseen maailmansotaan.

Napoleonin sodissa 1803-1815 Ranska yritti viedä vallankumousta koko Eurooppaan. Sodissa kuoli 1,2 miljoonaa ihmistä, 1,5 miljoonaa haavoittui ja vammautui sekä 2,5 miljoonaa vangittiin tai katosi. Napoleonin Grande Armée tuhoutui lähes kokonaan Venäjän sotaretkellä, jossa puoli miljoonaa miestä kaatui tai jäi vangiksi.

Klemens Metternich aloitti valmistautumisen sotien jälkeiseen aikaan jo ennen Napoleonin Venäjän retkeä. Hän loi hyvät diplomaattiset suhteet mannermaasulkemuksesta kärsineeseen Englantiin ja ulkoministeri Castlereaghiin. Napoleonin armeija oli murskannut Preussin, joten Metternichin tukena oli kuningas Fredrik Vilhelm III. Venäjän Aleksanteri I auttoi merkittävästi Napoleonin kukistamisessa, joten yhteistyösuhde muodostui helposti. Itävallan armeijan operaatiot Napoleonin sodissa sovitettiin yhteen diplomaattisten ponnistelujen kanssa.

Ulkopoliittisen realismin hengessä Metternich ja Castlereagh halusivat luoda neljän maan keskinäisen tasapainotilan, equilibriumin. Vakaan tasapainon saavuttaminen on vaikeaa, mutta se toteutuu, kun yhdelle valtiolle tai valtaryhmittymälle on riski pakottaa muut tahtoonsa. Jos tasapainotilan joku osapuoli yrittää saada etuja muiden kustannuksella, seuraa muiden vastatoimia, joista se kärsii ja edut kyseenalaistuvat. Sodan haitat ovat etuja suuremmat. Jos yhden maan heikkoutta käytetään hyväksi, se kokoaa voimansa, etsii liittolaisia ja pyrkii palauttamaan asemansa. ”Ulkopoliittisissa ratkaisuissa kansakunta sovittaa käsitystään itsestään muiden käsityksiin”, Kissinger kirjoittaa ja varoittaa rankaisevasta rauhasta. Siinä voitettu vihollinen murskataan niin, että se on jatkossa kyvytön taistelemaan. Sen vastakohta on toimia voitetun vihollisen kanssa niin, ettei se enää halua sotia.

Rankaiseva rauha tekee mahdottomaksi hyväksyntään perustuvan rauhan ja vakauden. Wienin kongressin aikana 1815 Britanniassa vaadittiin Ranskalle kostoa ja kunnon rangaistus. Lordi Castlereagh vastasi:

”Vaatimuksenne Ranskalle asetettavista strategisista rajoitteista menee liian pitkälle. Todellinen puolustus ja turvallisuus tulee takuusta, joka tulee siitä tosiasiasta, että he eivät voi koskea sinuun julistamatta sotaa kaikille jotka haluavat säilyttää asiat nykyisellään."

Voimakkailla valtioilla on taipumus yliarvioida valtaansa ja siten horjuttaa tasapainoa. Vaarallisin on voittajan valta. Metternich ja Castlereagh tunnistivat ongelman ja ratkaisivat sen Wienissä 1815 kutsumalla mukaan Napoleonin sodat hävinneen Ranskan kuuluisa ulkoministeri Charles Maurice de Talleyrand (1754-1838). Neljän maan johtoryhmästä tuli viisikko. Euroopan uudet rajat piirrettiin yhdessä Ranskan kanssa. Metternich liittoutui Talleyrandin Ranskan kanssa ja piti samalla kurissa Preussia. Talleyrandin ansiosta Ranskaa ei nöyryytetty Wienissä, vaan se sai vähäisin muutoksin pitää vuoden 1792 rajat.

Versaillesiin 1919 ei kutsuttu lainkaan häviäjiä Saksaa ja Venäjää. Saksalle ilmoitettiin, että allekirjoitatte rauhansopimuksen tai maa miehitetään.

Wienissä 1815 kuunneltiin myös Napoleonin hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Venäjää. Syvästi uskonnollinen Aleksanteri I halusi turvatakuut. Keisari esitti allianssia, jonka osapuolet sitoutuivat auttamaan toisiaan uudistusliikkeitä sekä ulkoisia ja sisäisiä vallankumouksia vastaan. Syntyi Venäjän, Preussin ja Itävallan Pyhä allianssi. Venäjä hyväksyi Galitsian liittämisen Itävaltaan, kun Ukrainan alue jaettiin. Läntinen Ukraina liitettiin Itävaltaan ja itäosa jäi Venäjälle. Itävallasta ja Venäjästä tuli rajanaapureita. Ukrainan 103-vuotinen jako selittää yhä miksi maan läntiset ja itäiset osat ovat kehittyneet aivan erilaisiksi.

Englanti ei tullut mukaan Pyhään allianssiin, koska lordi Castlereagh ei hyväksynyt sopimukseen kuulunutta toisen maan sisäisiin asioihin puuttumista.

Wienissä synnytettiin 1815 satavuotinen ”Euroopan orkesteri”. Britannia sai haluamansa merten vapauden, kun mannermaasulkemus päättyi. Brittiläinen imperiumi jättilaivastoineen nousi 1800-luvulla maailman johtavaksi suurvallaksi. Euroopan mannermaata hallitsi Itävalta. Klemens Metternich soitti Euroopan orkesteria. Hän sai lisänimen ”Euroopan pääministeri”. Metternich ja Castlereagh päättivät asioista Castlereaghin kuolemaan 1822 asti.

Tässä näkyy Kissingerin ihailu Metternichiä kohtaan. Hän haluaa, että Yhdysvallat toimii samoin ja soittaa ”maailman orkesteria”. Väitöskirjan nimi Restauroitu maailma viitannee siihen, että Kissinger halusi olla ”maailman pääministeri”. Yhdysvaltain ulkoministeriksi hän pääsikin.

Wienin kongressia ja Henry Kissingerin tulkintaa siitä on jälkeenpäin paljon arvosteltu. Se vain palautti valtaan aatelisia ja kuninkaita. Se oli paha virhe Euroopan nousevan kapitalismin oloissa. Konservatiivien Pyhä allianssi ei kyennyt estämään kapinoita ja vallankumouksia. Ranskassa puhkesi uusi vallankumous 1830 ja restauraatiossa valtaan nostettu vihattu Bourbon-sukuinen kuningas Ludvig XVIII syöstiin vallasta. Surkea oli myös Klemens Metternichin kohtalo. Nousevan kapitalismin ristiriidat räjähtivät elintarvikepulana vallankumousvuonna 1848. Itävallassa puhkesi lakkoja ja mielenosoituksia. Keisari Ferdinand I luopui kruunusta ja Metternich joutui eroamaan. Hän lähti maanpakoon Lontooseen. Loppuelämänsä hän varoitteli katkeroituneena vallankumousten vaaroista.

Vasemmalta on puolestaan huomauteltu Pyhän allianssin taantumuksellisuudesta. Se oli epätoivoinen yritys estää kapitalistisen talouden edellyttämien liberaalien perusoikeuksien toteutuminen. Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoituksissa on tulikiven katkuista kritiikkiä Pyhää allianssia vastaan. Patavanhoillinen konservatiivi Metternich oli kykenemätön ymmärtämään, että kapitalistiset tuotantosuhteet tuottavat eriarvoisuutta, joka purkautuu ajoittain lakkoina ja vallankumouksina. "Jumalan avulla voitan saksalaiset vallankumoukselliset, kuten voitin maailman valloittajan", hän uhosi 1819.

Kissingerille on huomautettu, että Wienin kongressia seurannut rauhantila katkesi jo 1854 väkivaltaisessa Krimin sodassa. Wienin kongressin päätös antaa Itävallalle miehitysvyöhyke Italiasta Po-joen pohjoispuolelta oli myös suuri virhe, joka aiheutti veriset Italian yhdistymissodat.

Kissinger on vastannut, että hänen esityksensä ei ole täydellinen. Se on kuvaus valistuneiden valtiomiesten mahdollisuudesta luoda tasapainoinen rauhantila. Kissinger tuntee Metternichin kohtalon ja ymmärtää milloin pitää perääntyä. Ulkoministerinä hän näki Vietnamin sodan ajautuneen umpikujaan 1970-luvun alussa. Yhdysvallat saattoi voittaa vain ydinasein. Vietnamista piti päästä pois ja niin syntyi Pariisin rauha 1973, josta Kissinger sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Henry Kissingerin arvio Versaillesin epäonnistuneesta pakkorauhasta eli tulitauosta on silti kestävä. Antamissaan haastatteluissa hän ymmärtää, että Venäjää kohdeltiin Neuvostoliiton hajoamisessa 1991 kuten Saksaa 1919. Sekasortoisessa tilassa olleelle sairaan Boris Jeltsinin Venäjälle annettiin vain epämääräisiä lupauksia, joita ei pidetty. Naton itälaajeneminen oli samantapaista mitä Saksalle tehtiin 1919 Versaillesissa. Seuraus oli samankaltainen, nationalismin ja militarismin nousu Venäjällä.

Emeritusprofessori Vesa Oittinen luonnehtii Putinin hallintoa: ”Putinin ’hovifilosofiksi’ on mainittu Ivan Iljin, valkokaartilainen emigranttiajattelija, joka myöhemmin teki yhteistyötä natsien kanssa. Vaikuttajiin lukeutuu samoin geopoliitikko ja Heidegger-fani Aleksandr Dugin. Molemmat edustavat tyypillistä äärioikeistolaista ajattelua, Dugin sen Alain de Benoistilta ym. saamassa ’nouvelle droite’-muodossa. Ei ole aivan aiheetonta luonnehtia Putinin hallintoa äärioikeistolaiseksi diktatuuriksi. Sama merkitysten tyhjentyminen ja jopa päinvastaiseksi kääntyminen luonnehtii myös [Putinin sotaretkeä tukevaa] Venäjän kommunistipuoluetta. Gennadi Zjuganov on korvannut marxilaisuuden ’valtiopatriotismilla’ ja geopolitiikalla.” Oittisen mukaan Venäjällä ei ole oikeita vasemmistopuolueita.

Henry Kissinger arvosteli 2014 Washington Post-lehdessä sodan toista osapuolta Ukrainaa. Se oli ollut itsenäinen vasta 23 vuotta. Politiikka oli ollut sekasortoista ja väkivaltaista, johtajat kokemattomia: ”Johtajat eivät ole oppineet kompromissien taitoa, vielä vähemmän heillä on historiallista näkökulmaa. Poliitikoilla on pyrkimys pakottaa vastahakoiset etniset alueet alistumaan toisen tahtoon”, hän kirjoitti. Artikkelissa hän esitti nelikohtaisen ohjelman sodan välttämiseksi: 1. Ukrainalla on oikeus valita vapaasti taloudellinen ja poliittinen suuntautumisensa, myös Euroopan kanssa. 2. Ukrainan ei pidä liittyä Natoon. 3. ”Viisaat Ukrainan johtajat valitsevat sovintopolitiikan maansa eri osien välillä. Kansainvälisesti heidän tulisi noudattaa Suomen linjaa. Tämä kansakunta on itsenäinen. Se tekee yhteistyötä lännen kanssa, mutta välttää huolellisesti vihamielisyyttä Venäjää kohtaan.” 4. Venäjä tunnustaa Ukrainan suvereniteetin Krimin suhteen. Ukrainan tulee vahvistaa Krimin autonomiaa kansainvälisten tarkkailijoiden valvomissa vaaleissa. Sevastopolin asemasta sovitaan erikseen.

Kissinger ei ole yksin. Arvostettu kansainvälisen politiikan professori John J. Mearsheimer kirjoitti 2014: ”Ukrainan kriisi osoittaa, että realistinen ulkopolitiikka on edelleen relevanttia. Valtiot, jotka jättävät tämän huomiotta, ajautuvat vaaraan. Yhdysvaltain ja Euroopan johtajat epäonnistuivat yrittäessään tehdä Ukrainasta lännen linnoituksen Venäjän rajalle. Kun seuraukset ovat paljastuneet, olisi vielä suurempi virhe jatkaa tätä väärin perusteltua politiikkaa.”

Ukrainan liittyminen Natoon nykyoloissa on bensiinin kaatamista liekkeihin. Naton itälaajenemisen jatkaminen pohjoiseen laajentaisi sodan uhkaa. ”Rauha, joka perustuu myytteihin vihollisesta, on aselepo. Se on houkutus kostosotaan”, Kissinger kirjoittaa väitöksessään s. 138.

Lähteitä

Ahdesmäki, Harri: Naton laajenemisesta itään. Kotimaa 28.2.2022.

The Economist 22.4.2021: How should leaders deal with today's great global standoff? Anne McElvoy talking with Henry Kissinger.

Kissinger, Henry: To settle the Ukraine crisis, start at the end. Washington Post 5.3.2014.

Kissinger, Henry: A World Restored: Metternich, Castlereagh and the Problems of Peace 1812-1822. Boston 1973: Houghton Mifflin Co.

Mearsheimer, John J.: Why the Ukraine Crisis Is the West’s Fault? The Liberal Delusions That Provoked Putin. Foreign Affairs: September/October 2014.

Oittinen, Vesa. Haastattelu 25.3.2022.

Volanen, Risto. Henry Kissingeristä puheen ollen. Blogi 22.1.2022.

 

 

14. maalis, 2022

Kangasalla on tunnistettu ongelmaksi, että osaan avoimista viroista ja toimista ei ole riittävästi tai välillä ollenkaan hakijoita. Tässä valtuustoaloitteessa esitämme yhden ratkaisun tähän ongelmaan. Joitakin vetovoimatekijöitä työnantajassa ovat hallittava työmäärä, työsuhteen pysyvyys tai ennakoitavuus ja työnantajan reilu ja tasavertainen kohtelu.

Nostamme esiin juuri nämä tekijät, koska Kangasalla näissä on selvä puute määräaikaisten työ- ja virkasuhteiden osalta. Kangasalan töistä huomattava osa töistä tehdään sijaisten voimin. Viimeisimmän henkilöstökertomuksen mukaan 31.12.2020 sijaisia oli 257 (12,20 % koko henkilöstöstä) ja muita määräaikaisia 106 (5,05 %), yhteensä siis 363 eli 17,25 % koko henkilöstöstä.

Sijaisten tarve on monessa työntekijäryhmässä jatkuva. Ainakin opetuksen, varhaiskasvatuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla työntekijöitä on niin valtava määrä, että kustakin ammattiryhmästä joku tai jotkut ovat koko ajan poissa: sairaana, perhevapailla ja muilla virkavapailla, vuosilomilla jne. Kangasalla on kiitettävästi pyritty täyttämään näitä poissaoloja palkkaamalla sijaisia. Ongelmana on, että sijaisten saatavuus monella alalla on huono. Pitkäaikaisia sijaisia on vaikea löytää riittävästi ja äkillisissä tilanteissa ei monesti lainkaan. Tämä johtaa paikalla olevien työntekijöiden ylikuormittumiseen, koska he joutuvat tekemään poissaolijankin työt ja työmäärä kasvaa hallitsemattomaksi.

Myös sijaisten näkökulmasta tilanne on ongelmallinen. Vaikka työtä käytännössä on jatkuvasti tarjolla, voivat työsuhteet kestää pahimmillaan vain muutaman viikon. Tilanne tuo epävarmuutta ja stressiä henkilökohtaiseen elämään ja vähentää sitoutumista työnantajaan. Vähäisempi sitoutuminen on luonnollista, kun työnantajakaan ei sitoudu työntekijään, ja tämän seurauksena työntekijöiden vaihtuvuus on suurempaa. Määräaikaisuus voi myös vähentää intoa kehittää omaa työtään. Miksi kehittää asiaa, jossa ei mahdollisesti enää ensi viikolla tai parin kuukauden päästä ole mukana.

Suurin ongelma Kangasalan sijaiskäytännössä on, että määräaikaisuuksien ketjuttaminen ei ole laillista. Kaikki Kangasalan esihenkilöt varmasti tietävät, että määräaikaisuudelle tulee olla lain määräämä peruste, ja tätä myös varmasti noudatetaan. Vähemmän tunnettua tuntuu olevan, että määräaikaisten työ-/virkasuhteiden ketjuttaminen ei aina ole laillista, vaikka kukin yksittäinen määräaikaisuus olisi itsessään laillinen. Työsopimuslain mukaan, jos tarve työntekijälle on pitkäaikainen tai pysyvä, tulee siihen perustaa uusi vakanssi ketjuttamisen sijaan. Tämän lain vastainen määräaikaisten työ-/virkasuhteiden käyttö tuntuu olevan käytäntö monissa kunnissa. Se ei kuitenkaan tee siitä laillista, ja Kangasalan tulee erottautua tässä jatkossa edukseen.

Ei ole täysin yksiselitteistä, milloin perättäisiä määräaikaisia työ-/virkasuhteita voi laillisesti käyttää. Ei ole kuitenkaan Kangasalan kaupunginkaan etu etsiä jatkuvasti tekijöitä määräaikaisiin töihin, koska niihin rekrytointi on usein vaikeaa tai mahdotonta. Tilanne tuo myös muita, yllä kuvaamiamme ongelmia. Asiaa pitää siis tarkastella myös järkevyyden eikä vain lain minimivaatimuksen kautta.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Kangasalan kaupungin kaikki määräaikaiset virat ja toimet käydään läpi, tarkastetaan niiden laillisuus sekä yksittäisen työ-/virkasuhteen että niiden mahdollisen ketjuttamisen osalta ja sitten vakinaistetaan kaikki lainvastaisesti määräaikaiset virat ja toimet. Esitämme myös, että työt, joissa määräaikaisten työntekijöiden tarve on ollut pitkään jatkuvaa, vakinaistetaan, vaikkei ilmeistä lainvastaisuutta tulisikaan esiin. Esittämämme muutos on kustannusneutraali, sillä työntekijäkulut ovat samat riippumatta siitä, onko työntekijä määräaikainen vai vakinainen. Tämän lisäksi esitämme, että kaikkien esihenkilöiden osaamista määräaikaisiin työ- ja virkasuhteisiin liittyvistä laeista ja hyvistä käytänteistä parannetaan: sekä nykyisille työntekijöille että osana uusien työntekijöiden perehdytystä.

Kangasala 14.3.2022

Maiju Nupponen
Jorma Mäntylä
Elina Salmi
Vasemmistoliiton valtuustoryhmä


17. tammi, 2022

Jorma Mäntylän puheenvuoro 17.1.2022 valtuustossa:

Kangasalan vastauksessa valtuustoaloitteeseen on kuultu tekijää, mutta ei kuunneltu. Eikä ole kuunneltu myöskään kaupungin asukkaita, joille metsät ovat tärkeitä. Ajatus valtuustoaloitteesta syntyi vuonna 2018. Silloin Kirkkoharjun hakkuut herättivät maakunnallista huomiota Aamulehdessä (17.1.2018). Pari kuukautta myöhemmin Kangasala teki ruman avohakkuun Liuksialan uimarannan luona. Siitä käytiin vilkas keskustelu Kangasalan Sanomissa (14.5.2018).

Ympäristöjärjestöt saavat paljon puhelinsoittoja ja sähköposteja nimenomaan kunnan metsien hoidosta. Ne koetaan yhteiseksi omaisuudeksi, johon halutaan vaikuttaa. Kun kunta ei kuuntele, otetaan yhteys ympäristöjärjestöön.

Metsien hoidon toimintamallin tarkoitus ei ensisijaisesti ole suojella kunnan metsiä, vaikka sekin on mahdollista, vaan osallistaa luottamushenkilöt ja kaupunkilaiset metsien käyttöön liittyvään päätöksentekoon ja tehdä päätöksentekoa ohjaavat periaatteet läpinäkyviksi ja yhteisesti hyväksytyiksi. Näin ovat tehneet mm. Espoo, Oulu, Joensuu, Lahti ja Tampere.

Aloitevastauksessa sanotaan, että toimintamalli ei toisi lisäarvoa, koska tietoa nykyiselläänkin on jo erittäin paljon ja helposti saatavilla. Kaupungin asukkaat ovat kokemuksemme mukaan eri mieltä. Siksi aloitevastaus ei kelpaa tekijöille.
Teen muutosesityksen:

Aloitevastaus §5 palautetaan uuteen valmisteluun.

Hylättiin äänin 45-6.


14. joulu, 2021

Hyvä puheenjohtaja, virkamiehet, kuulijat

Olemme tekemässä merkittävää kaavoitusratkaisua, joka vaikuttaa Kangasalan keskustan kulttuurimaisemaan seuraavat 50-100 vuotta.

Toivottavasti nyt rakennetaan parempaa kuin 1970-luvulla rakennettu liike- ja toimistorakennus. Onkohan rakentamisen tasossa tapahtunut laskua, kun 50-vuotias rakennus joudutaan jo purkamaan, mutta viereinen kirkko on yli 200-vuotias?

Pirkanmaan maakuntakaavassa Kangasalan keskusta on maakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö. Uusi rakentaminen tulee sopeuttaa alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen. Alueella on voimassa vuonna 2010 hyväksytty keskustan osayleiskaava, jonka mukaan Kangasalan kirkko ympäristöineen on kuulunut valtakunnallisesti arvokkaiden kohteiden luetteloon. ”Kirkon ja harjun välinen maisematilallinen ja –historiallinen yhteys saadaan säilymään kun kirkkoympäristön rakennustehokkuutta ei lisätä”, toteaa samainen osayleiskaava. Sen painotukset ovat rakennetun ympäristön maisemallisia arvoja korostavia.

Kun katsoo vuoden 2010 osayleiskaavaan tehtyjä lukuisia kaavamuutoksia, joita on nyt tulossa taas yksi lisää, herää kysymys, onko kaavoittajalla minkäänlaista kokonaiskuvaa alueen maisemallisista arvoista? Ainakaan irvokas tornihotelli ei ole parantanut keskustan maisematilallista ja –historiallista yhteyttä. Entä sitten tämä kuusikulmainen kortteli? Rakentamistehokkuus lisääntyy tuntuvasti 8900 kerrosneliömetriin, ja ihmettelen miten tuo on sovitettavissa yhteen oikeusvaikutteisen yleiskaavan kanssa?

En tee muutosesityksiä, koska tämä kaavamuutos näyttää olevan ns. kirkossa kuulutettu. Lautakunnan esitys on taas kerran yksimielinen. Mutta pyydän valtuutettuja muistamaan, että tätä maisemaa katselee jokainen Kangasalle tulija seuraavat 50-100 vuotta.

Jorma Mäntylä
Vas.

 

8. marras, 2021

Hyvät kuulijat, virkamiehet, yleisö

Vuosi sitten koronapandemia riehui pahimmillaan. Samaan aikaan Kangasalan investoinnit vuosikymmenien suurhankkeeseen olivat käynnistymässä. Arviot talouskasvusta, työttömyydestä, verotuloista ja kuntien valtionavuista olivat arvailujen varassa. Epävarmuus sote-uudistuksesta ja koko kuntalaitoksen tulevaisuudesta oli suurta. Totesin tuolloin, että talousarviota 2021 ja taloussuunnitelmaa on tehty poikkeuksellisissa oloissa.

Nyt tiedämme, että synkimmät ennustukset eivät toteutuneet, vaan Kangasalla vuoden 2020 tulos oli 18,8 miljoonaa euroa ja tilikauden ylijäämä 11 miljoonaa euroa. Talousarviossa 2022 todetaan, että Kangasalan verotulot ovat 147,7 miljoonaa euroa, missä on nousua vuoden 2020 tilinpäätökseen peräti 10 miljoonaa euroa. Valtionosuudet ovat 4,2 miljoonaa euroa suuremmat kuin vuoden 2021 talousarviossa. Kun otetaan huomioon vuoden 2022 huimat 52,2 miljoonan investoinnit, talousarvion -3,3 miljoonaa euroa alijäämäinen tulos on hyväksyttävä.

Toteutuneista luvuista huolimatta on valitettavasti toistettava, että myös talousarviota 2022 ja taloussuunnitelmaa 2022–2024 on tehty poikkeusoloissa. Sote-uudistuksen vaikutukset kuntatalouteen ovat epäselviä, verotulojen kasvu ei jatkune, valtionosuudet pienenevät varmasti eikä nollan ja negatiivisten korkojen aika jatku loputtomiin. Vuodesta 2022 Kangasalla selvitään, mutta korona-avustukset loppuvat ja 2023 vaihtuu hallitus. Sanna Marinin hallitus jakoi avokätisesti kunnille rahaa lainaamalla Suomen valtiolle parissa vuodessa 30 mrd euroa (Veronmaksajat 18.2.21, Yle.fi 28.9.21).

Tällä hetkellä lainaraha on halpaa. Mutta yhden prosentin korkotason nousu syö valtiolta 1,7 mrd€ vuodessa, ja se on jostain poissa. Lainarahan jako loppuu 2023, jolloin myös sote siirtyy pois kunnilta. Siitä on tulossa Suomen kuntien kohtalonvuosi.

Kangasalla voi vain toivoa, että Lamminrahkan uuteen lähiöön saadaan toivotut 8000 asukasta, jotta lainat saadaan maksettua takaisin. Ja samalla pitää toivoa, ettei tule uutta eurokriisiä nostamaan korkotasoa. Kangasalan Vasemmisto katsoo, että Lamminrahkan rakentamista tulee jatkaa. Julkistalouden tehtävä on tasapainottaa suhdannevaihteluja pitämällä talouden pyörät pyörimässä myös vaikeina aikoina. Parempina aikoina maksetaan sitten lainoja takaisin. Sen sijaan kysymme, onko mielekästä pitää kaupungissa kolmea kärkihanketta, Lamminrahkaa, Tarastenjärveä ja Saarenmaata. Lamminrahka tulee asettaa muiden edelle.

Kangasalan henkeä kohti laskettu lainakanta on nyt 2671€ ja ensi vuonna 2903€/as. Se on Suomen keskitasoa. Mutta 2024 velkaa on jo 4100€/as. Odotellessa Lamminrahkan asukkaita voimme lohduttautua sillä, että Espoon velka on jo nyt 4235€/as ja Suomen suurin konsernivelka on 13125€/as (Espoon Talousarvio 2022 sekä taloussuunnitelma s. 23). Niinpä niin: ”leikkaaminen on välittämistä”, saimme lukea julisteesta (IL 6.11.21).

Julkisen alan ammattiliitot ovat arvostelleet kuntia soten alibudjetoinnista sote-uudistuksen lähestyessä. Kangasalan talousarviossa esitetään 25 uutta virkaa sote-keskukseen sen viimeisenä vuonna Kangasalla. Eipä oikein voi puhua alibudjetoinnista. Vasemmiston ryhmä on tältä osin tyytyväinen esitykseen.

Toivottavasti virat myös saadaan täytettyä. Kangasala kun ei ole esiintynyt julkisuudessa erityisen vetovoimaisena työnantajana. Tiedossa on, että moniin kaupungissa avoinna oleviin virkoihin ei ole ollut hakijoita. Nyt perustettavat virat voivat osaltaan ratkaista tätä ongelmaa. Keskeinen työhyvinvoinnin edellytys on, että työn ehtii tehdä hyvin ja ilman jatkuvaa kiirettä ja liiallista stressiä. Jatkossakin tulee arvioida, onko työllä riittävästi tekijöitä, ja tarvittaessa lisätä virkoja edelleen.

Kangasalan vasemmisto on kokonaisuutena tyytyväinen 2022 talousarvioon ja suunnitelmaan. Korostamme kuitenkin, että kaikkea ei mitata rahassa. Kaupungin työntekijöiden työhyvinvoinnista huolehtiminen on erityisen tärkeää kriittisinä aikoina, kuten sote-uudistuksen ja koronapandemian oloissa.

Jorma Mäntylä
Vas.