22. tammi, 2019

Kangasalan valtuusto 21.1.19    
§3 Urheilutien asemakaavan muutos, 792

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, virkamiehet ja yleisö.

Urheilutien kaavamuutos on ainakin kolmas merkittävä ja laajasti vaikuttava kaavamuutos Kangasalan keskustassa kahden vuoden aikana. Edelliset olivat kauppaliike Keskon hypermarketin tarpeisiin tehty suuri kaavamuutos Ellintiellä sekä runsas vuosi sitten hyväksytty tornihotellin rakentaminen uimahallin viereen.

Kaavamuutoksia tulee niin paljon ja ne ovat vaikutukseltaan niin suuria, että valtuustossa pitäisi linjata kuinka paljon niitä voi tehdä ilman että loukattaisiin kuntademokratiaa. Nykymenolla kaavamuutosten avulla voidaan mitätöidä varsinaiset kaavat, joita varten on järjestetty kuulemisia, saatu lausuntoja ja laadittu osallistumis- ja arviointisuunnitelmat. Kun alue lopulta rakennetaan, se onkin aivan erilainen kuin mitä alun perin on luvattu.

Valtuuston hyväksymät kaavamuutokset ovat laillisia, jos niistä tehdyt valitukset eivät johda muutoksiin. Laillisesti voidaan tehdä kaikenlaista, mikä ei ole eettisesti oikein. Kuntademokratia on periaate, josta ei pitäisi tinkiä erilaisissa ristipaineissa. Kaavoitus on kuntademokratian kovinta ydintä, ja siksi siinä demokratian ja kansalaiskuulemisten pitää olla etusijalla. Liian suuri määrä kaavamuutoksia on ristiriidassa kuntademokratian kanssa. Se on eräänlaista kuntalaisten petkuttamista.

En vastusta nyt Urheilutien kaavamuutosta, mutta esitän vaikkapa pontena, että kaupunginhallitus ryhtyy laatimaan ohjeistusta missä on kohtuullisten kaavamuutosten raja ilman, että loukattaisiin kansalaiskuulemisissa saatua kuntalaisten tahtoa. Nimittäin jos nykytiellä jatketaan, emme ole kaavoituksen edelläkävijän roolissa, vaan perässähiihtäjiä. Siis: teen ponsiesityksen, että kaupunginhallitus laatisi valtuuston hyväksyttäväksi linjauksen kaavamuutosten ehdoista.

Jorma Mäntylä
Valtuutettu (vas.)

Valtuuston puheenjohtaja Hanna Laine ei ottanut pontta käsittelyyn, koska katsoi sen laajentavan liiaksi käsiteltävää asiaa.

28. joulu, 2018

KUUNNELTAKOON MYÖS TOISTA OSAPUOLTA

Tein vuosi sitten valtuustoaloitteen. Vaadin siinä nollatoleranssia työpaikkakiusaamiselle ja seksuaaliselle häirinnälle.

Valtuusto ei hyväksynyt aloitevastausta, vaan se palautettiin uudelleen valmisteltavaksi. Kun aloite palasi hallituksen valmistelusta, kunnanhallitus vastasi, ettei aloite edellytä toimenpiteitä.

Osa aloitteen kannattajista siirtyi kunnanhallituksen kannalle ja aloite hävisi äänestyksessä. Seuraavaksi asia nousi esille marraskuussa, kun valtuutettu Simo Arra esitti, että nollatoleranssi kiusaamiselle ja häirinnälle asetettaisiin kaupunkistrategiaan erilliseksi tavoitteeksi. Asiasta äänestettiin ja Arran esitys hävisi. Yleistermi ”hyvinvoinnin edistäminen” riitti strategiseksi tavoitteeksi, jonka ”alle” mainitut häirintäasiat voidaan sisällyttää.

Tapahtumasarja kuvaa valtuutettujen epävarmaa suhtautumista aiheeseen, oletettavasti myös tiedon puutetta. Uimahalliyhtiön kesäkuussa erotettu toimitusjohtaja on itse kertonut tulleensa kiusatuksi ja koettanut edistää asiaan puuttumista. Elokuussa erotettiin hallituksen jäsen. Hän oli tukenut toimitusjohtajaa ja käyttänyt sopimatonta ilmausta aiheesta sosiaalisessa mediassa.

Kunnan johto lienee arvellut hoitaneensa ongelman ryhdikkäästi ja nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Pian ilmaantui uusi huoli.

Lokakuussa 2018 julkisuuteen vuoti tieto kaupungin johdolle tulleesta aluehallintovirastosta (avi) työsuojeluasiaan liittyvästä kyselystä. Marraskuussa 2018 avin tarkastuskertomus valmistui. Selvityspyyntö kohdistui sosiaali- ja terveyskeskukseen. Työntekijä oli tehnyt kantelun kokemastaan epäasiallisesta kohtelusta.

Edellä olevat tapaukset ovat herättäneet runsaasti keskustelua. Mielipiteitä on esitelty ristiin rastiin, vaikkei kiusatuksi itsensä kokeneiden henkilöiden kokemuksista ja selvityksistä ole kellään ollut riittävästi olennaista tietoa, sen enempää kuin hänen esimiehensä käyttäytymisestäkään.

Kiitosta ei ansaitse kunnan edustajienkaan osallistuminen keskusteluihin. He toistavat samaa hokemaa hyvistä periaatteista ja ohjeista - käytännöstä ei kerrota mitään ja antavat ymmärtää, että koko konsernihallinnossa vallitsee nollatoleranssi kiusaamiselle, vaikka juuri oli osoitettu, ettei näin ei ole ollut.

Nollatoleranssi -sana yhdistetään asiaan tai ilmiöön, joka koetaan haitalliseksi ja johon pitää puuttua. Alkuosa ”nolla” tarkoittaa, että kyseistä asiaa ei siedetä, sitä ei saa ilmetä yhtään.

Riitelyt ja huono käyttäytyminen ovat työelämässä arkipäivää. Poikkeuksellista näissä kahdessa tapauksessa lienee se, että ne ovat räikeitä ja tulleet äskettäin esille. Selvitykset ovat osittain kesken ja oikeudelliset prosessit kenties vasta alkamassa.

Ensimmäisen tapauksen käsittelyssä painettiin heti hätäjarrua. Asia yritettiin kieltää ja vaientaa, kiusatuksi itsensä kokenut erotettiin ja syyllistettiin. Tämä oli helppoa, kun tapaus sattui kunnan omistamassa osakeyhtiössä.

Toinen tapaus sattui kunnan omassa yksikössä. Heti avin kyselyn tultua palkattiin ulkopuolinen asiantuntija, kokenut työriitojen selvittäjä, jolle maksetaan niin sanotusti mansikoita hänen palveluksistaan.

Työpaikkakiusaamisen tiedetään altistavan posttraumaattisille stressihäiriöille ja mielenterveysongelmille myös sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät ole aiemmin kärsineet mielenterveyden häiriöistä. Kiusaaminen voi johtaa uhrin työkyvyttömyyteen, työmarkkinoilta syrjäytymiseen ja pahimmillaan itsemurhaan.

Kaikissa kielteisiä tunteita herättävissä ongelmatilanteissa ei ole kyse kiusaamisesta. Työpaikkakiusaamisessa on kyse toistuvasta ja pitkään jatkuneesta kielteisestä kohtelusta. Työterveyslaissa puhutaan häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikoilla usein kiusaamisesta. Työpaikkakiusaamista on pidetty myös yhtenä psyykkisen väkivallan muotona. Työterveyslaki velvoittaa työnantajan ryhtymään toimiin epäkohdan poistamiseksi saatuaan tiedon työntekijän terveyttä vaarantavasta häirinnästä tai muusta epäasiallisesta kohtelusta.

Työpaikoilla menee usein sekaisin kaksi asiaa: häirintä ja vastuuton käyttäytyminen, jälkimmäinen on työpaikoilla yleisempää. Vastuuton käyttäytyminen häiritsee ja vaikeuttaa työyhteisön toimintaa, herättää ärtymystä ja laskee muiden työmotivaatiota. Kiusaamisesta kertomista pitää tukea ja edistää, nimettömät ilmoitukset eivät ole ratkaisu työyhteisön ongelmiin.

Työelämä on nykyisin hyvin vaativaa, erimielisyyksiä, ristiriitoja ja ongelmia tulee väistämättä. Erimielisyyksien puinti saattaa mennä henkilöihin sen sijaan että analysoitaisiin työntekoa.

Kangasalan kaupungin meneillään olevissa kiusaamistapauksissa näyttää olevan yhteistä ainakin se, että työnantaja ei ole reagoinut kiusaamisilmoitukseen ohjeistuksen mukaisella tavalla ja kiusaamisen kohteena on ollut johtavassa asemassa oleva naispuolinen asiantuntijajohtaja.

Kaupunkimme on näissä taistoissa menettänyt kaksi erinomaisen hyvää ja pidettyä johtajaa.

Kaupunginjohtaja Oskari Auvinen ja henkilöstöjohtaja Eija Tetri-Lähde lupasivat kirjoituksessaan (KS 12.12.) huomioida hyvät periaatteet ja toimintaohjeet myös uudessa henkilöstö- ja työhyvinvointiohjelmassa ja että kuluvan vuoden lopulla käynnistetään työsuojeluvaltuutettujen työpaikkakiertue.

Ranja Aukee
kaupunginvaltuutettu (vas.)
sote-lautakunnan jäsen

Kangasalan Sanomat 28.12.2018

12. marras, 2018

Ranja Aukee:
Vasemmiston ryhmäpuheenvuoro valtuuston talousarviokokouksessa 12.11.2018.

Syksyn odotettu suuri budjettikokous on tänään. Kuntalaisten odotukset kohdistuvat toiveikkaina tulevan vuoden talousarvioon ja siitä päättäviin valtuutettuihin.

Media on toistanut moneen kertaan Kangasalan menestystarinaa, loistavasti hoidettua taloutta ja suurenmoisia kasvunäkymiä. Tulevaisuuden Kangasalasta muodostuu kuva kaupungista, jossa asuu menestyviä, yritteliäitä, kilpailukykyisiä ja terveitä asukkaita. Kiiltokuvamainen kuva kesäpäivän kunnasta ja sen yhä ylemmille oksille kiipeävistä reippailijoista on alkanut tuntua vastenmieliselle. Missä on inhimillinen näkökulma, yhteinen vastuu heikommin pärjäävästä väestönosasta?

Nykyisen valtuuston tähänastista toimintaa on varjostanut sote- ja maku-uudistusten viivästyminen. Sipilän hallituksen aikomus siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen järjestämisvastuu maakunnille ilman verotusoikeutta on saanut monenlaista vahinkoa aikaan. Kangasalla tilanne on tulkittu niin, että poissiirtyviin vastuualueisiin ei kannata enää sijoittaa ja tätä on tukenut valtionvarainministeriön asettama niin kutsuttu muuntokerroin.

Tämän kertoimen mallin mukaisesti soteen investoivia kuntia rangaistaan ankarilla valtionosuusleikkauksilla tulevaisuudessa. Muuntokertoimesta ei ole säädetty lakia eikä sen käytön aloittamisesta ja muusta ole sen enempää tarkkuutta kuin varmuuttakaan. Se on hyvä aputyökalu sekä valtion että sellaisten kuntien kannalta, jotka eivät haluaisikaan investoida sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluihin.

Jokainen ihminen sairastaa ja vanhenee, se kuuluu elämään. Yksilöt, perheet ja yhteisöt tekevät parhaansa, mutta suurempia hartioitakin tarvitaan. Se olemme me, kuntapäättäjät.

Peruspalveluita ovat kaikki joskus käyttäneet ja monet tarvitsevat niitä usein. Nyt ne ollaan ikään kuin viemässä jonnekin soteen ja tilalle tarjoillaan terveyskasvatusta ja liikuntaa - hyviä asioita sinänsä.

Pantataanko palvelujen kehittämistä monikansallisille sote-yrittäjille, jotka soten valinnanvapauslain myötä lyövät kiilansa terveysmarkkinoille ja tulevat täten heikentämään yhteisten, verovaroilla kustannettavien kaikille tarkoitettujen ja käyttäjille edullisten palvelujen kehittämistä?

Jotkut asioita seuraavat ovat saattaneet huomata, että sosiaali- ja terveydenhuollon suurista linjoista ja mahdollisista uusista järjestelyistä ei kerrota juuri mitään. Pikkujutut asiakaskokemuksista ovat paikallismedioissa voittopuolisesti positiivisia ja ne kuvitetaan hymyilevillä henkilökuvilla.

Vuosia sitten, kun asuin Helsingissä ja Tampereella, kuulin Kangasalaa kehuttavan kahdesta asiasta: kauniista luonnosta ja hyvästä terveydenhuollosta.

Luontoa pyritään nyt pala palalta valjastamaan talouselämän tarpeisiin ja terveydenhuollon, sekä sosiaalihuollon kehittämistä jarrutetaan ja osittain se on jo pysäytetty.

Kunnan taloutta on tasapainotettu ja vuosikate saatu positiiviseksi. Vuonna 2015 tehdyistä isoista leikkauksista, eli henkilöstömäärän supistuksista suuri osa kohdistui sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöihin – vain osa oli niin kutsuttua luonnollista poistumaa. Vieläkään ei ole päästy vuotta 2015 edeltäneelle tasolle. Samanaikaisesti väestömäärä on kasvanut ja erityisen voimakkaasti kasvaa lähivuosina vanhojen ihmisten määrä.

Tässä on selkeä ristiriita palvelutarpeen ja palvelurakenteen kehittämisen sekä kauniiden teoreettisten strategialupausten välillä.

On epärealistista odottaa, että sote-uudistus, joka kenties tulee voimaan vuonna 2021, aloittaisi ensi töikseen resurssien lisäämisen kasvaneen tarpeen alueille. Toisin sanoen, nyt ollaan selkeästi huonontammassa kuntalaisten sekä sosiaali- että terveysturvaa. Liiallinen säästäminen voi koitua – paitsi monen kuntalaisen – myös kaupungin imagon turmioksi.

Kuntalaisten olisi hyvä tietää, että kunnallisten sote-palvelujen kehittämisen hidastamisesta ei ole päättänyt kaupunginvaltuusto, vaan kaupungin johtoryhmä, kunnanhallitus ja muut vaikuttavissa asemissa olevat henkilöt. He ovat laatineet sote-budjetille tiukan raamin, joka ei vastaa työntekijöiden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan näkemystä palvelujen kehittämisestä. Tänään päätettävä sote-budjetti on pakkohyväksytetty sote-lautakunnalla ja se tultaneen hyväksymään tänään täällä valtuustossakin, koska niin tulee tehdä uusitun hallintosäännön mukaan. Vuonna 2016 uusitussa hallintosäännössä hallintoa ”kevennetään” siten, että päätösvalta on annettu vain muutamille ylimmille virkamiehille. Tätä ”sujuvuutta” perustellaan tehokkuudella – käytännön haitta on siinä, että se vapauttaa valtuutetut ajattelemasta itse.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä totean, että hallinnon keskittäminen on vähentänyt demokratiaa. Esimerkkinä tästä haluan tuoda esille suuren kannatuksen saaneen kiirehoitoaloitteen hitaan valmistelun.

Useista pyynnöistä huolimatta sote-lautakunta ei saanut tietoa kiirehoidon laajentamisesta aiheutuvista kustannuksista ennen hallituksen kesäkuun budjettiraamikokousta. Sen sijaan aloitteen valmistelulle oli annettu aikaa tämän vuoden loppuun asti, jolloin tuleva talousarvio olisi jo lukkoon lyöty asia.

Sosiaali- ja terveydenhuoltotoimintaa johtaa sote-johtaja. Lautakunnalla ei ole otto-oikeutta sote-johtajan päätöksiin eikä hänen virkamiespäätöksiään saateta lautakunnan jäsenten tietoon. Tällainen menettely ei ole lainvastaista, mutta laki sallisi toisenlaisenkin menettelyn.

Sote-lautakunnassa on yhdeksän jäsentä, kokouksissa on läsnä 9-15 henkilöä, runsaasti monialaista osaamista ja kehittämisen halua. Sosiaali- ja terveyspoliittisia linjanvetoja lautakunnassa ei tehdä. Jos niitä tehdään jossakin, ei niistä tihku tietoa ulkopuolisille. Ainoat selkeät tavoitteet ovat kilpailukyvyn edistäminen ja säästäminen sote-menoissa.

Vuoden 2016 tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa kiinnitettiin huomiota siihen, että terveyskeskuksen vuodeosastolla vanhukset eivät saa sitä hoivaa mitä tarvitsevat ja odottavat. Myös kuntalaiset ovat kääntyneet valtuutettujen puoleen pyytäen parempaa laatua vuodeosaston tilanteeseen ja vanhustenhoidon puutteisiin muillakin toiminta-aloilla, kuten kotihoidon riittämättömyydessä ja omaishoitajien palkkauksessa.

Kansalaiset ovat yleisesti tyytyväisiä palveluihin, mikä tarkoittaa että he ovat saaneet hyvää hoitoa, apua ja hyvää kohtelua. Mutta he eivät ole tyytyväisiä palvelusten saatavuuteen. Jonot ovat liian pitkiä ja palvelumaksut liian korkeita, joitakin palveluja ei ole saatavilla lähimaillakaan. Tiukka säästölinja tulee vääjäämättä huonontamaan palvelujen saatavuutta, mutta myös asiakaskokemuksia, sillä kun henkilökuntaa on liian vähän, työntekijät väsyvät, sairastuvat, alkavat tehdä työtä huonommin kuin haluaisivat, tai lähtevät pois. Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista rahalla, mutta sote-alalla henkilöstö on suurin menoerä, mutta myös suurin voimavara. Uudet keksinnöt, digitalisaatio, työajan järjestelyt, robotit sun muut voivat helpottaa työntekijöiden taakkaa, mutta ihmistyössä koneet eivät voi korvata ihmistä.

Ensi vuoden sote-budjetista vievät niin kutsutut ”pakolliset” menot leijonan osan. Näitä ovat erikoissairaanhoito, lastensuojelu, vammaistenhuolto ja palkankorotukset. Erikoissairaanhoitoon etukäteen varattava valtava summa, 3,3 miljoonaa euroa, voidaan ylittää tai alittaa. Ylisuuri varaus hyödyttää sekä palvelujen tarjoajaa että kunnan johtoa, joten se säilyy vuodesta vuoteen eikä ylijäämää käytetä sote-kuluihin. Lautakunta sai järjestellä sinänsä hyvän virkamiesesityksen kulueriä järjestykseen, mutta kaikkea välttämättömäksi todettuakaan, kuten edellä mainittua viikonlopun kiirehoidon järjestämistä, ei voitu sisällyttää raamiin. Ulkopuolelle jäivät myös lääkärin ja sairaanhoitajan virat terveyskeskukseen. Kangasalan terveydenhuollossa on jo monta vuotta ollut puolen sairaanhoitajan viran vajaus – edes sen toisen puolikkaan lisääminen tähän budjettiin ei ollut mahdollista.

Hyvät peruspalvelut tuottavat turvallisuutta ja antavat myönteisen kuvan kotikunnasta. Terveyskeskus, josta on apua saatavilla viikon jokaisena päivänä vuorokauden ympäri, on tärkeä turvallisuutta ja hyvinvointia luova palvelu sekä nykyisille että tuleville kangasalalaisille. Aika näyttää mihin kunnanjohdon valitsema linja johtaa. Nyt voidaan tehdä peruuttamatonta vahinkoa.

Siksi Vasemmistoliiton ryhmä tekee pari muutosesitystä viikonlopun kiirehoidosta ja uimahallin rahoituksesta.

11. syys, 2018

Valtuustoaloite
Kangasalan uimahallin osakeyhtiömuoto

Suomessa on kaikkiaan noin 200 uimahallia, jotka ovat joko kunnallisessa omistuksessa, varuskunnissa tai urheiluopistoissa. Kunnalliset uimahallit ovat joko kuntien suorassa omistuksessa tai yhtiöitettynä omaksi halliyhtiökseen.

Osakeyhtiömuoto on kunnallisten palvelujen tuottamisessa yleistynyt, mutta selvityksiä sen onnistumisesta tai edes tarpeellisuudesta ei ole (vrt. Mikko Paajanen: Riskienhallintaprosessi – Case Kangasalan Uimahalli. Laurea 2017). Lähes poikkeuksetta uimahallit toimivat markkinoilla, jossa ei vallitse vapaata kilpailua. Uimahallien ei odoteta tuottavan liiketaloudellista voittoa, vaan ne nähdään väestön hyvinvointia ja terveyttä edistävinä laitoksina. Halleihin sijoitettujen varojen oletetaan palautuvan pienenevinä kuluina sosiaali- ja terveystoimessa sekä säästävän ihmishenkiä uimataidon parantumisen myötä. Siksi uimahallien lippujen hintoja subventoidaan voimakkaasti kuntien veronmaksajien varoin.

Koska kyseessä ei ole normaali liiketoiminta vapailla markkinoilla, ei osakeyhtiömuodolle ole riittäviä perusteluja. Siksi ylivoimaisesti suurin osa Suomen uimahalleista on kuntien omaa palvelutuotantoa. Tavallisesti ne ovat osa kunnan teknistä tointa tai vapaa-aika- ja liikuntapalveluja. Kangasalan Uimahalli Oy:n viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että osakeyhtiömuotoa voidaan myös käyttää väärin. Liikesalaisuuteen vedoten voidaan määrätä salaisiksi asioita, jotka kunnan omana palveluna olisivat kuntalain tiedottamisvelvollisuuden piirissä. Tämä on ongelmallista laitoksessa, joka merkittävästi toimii verovaroin tuettuna. Hallinnon läpinäkyvyys on veronmaksajien edun mukaista.

Allekirjoittaneet valtuutetut esittävät, että Kangasalan kaupunki käynnistää selvitystyön Kangasalan Uimahalli Oy:n alasajosta sekä kaupungin uimahallipalvelujen tuottamisesta joko omana palvelutuotantona tai liikelaitosmallin mukaisesti.

Kangasala 10.9.2018

(6 valtuutettua Vas+vihr.)

18. heinä, 2018

            Sote-ajatuksia 16.7.2018

Olen miettinyt, miksi sotesta on niin vaikea puhua ja kirjoittaa. Pelkäänkö, etten osaa sanoa, mitä pitäisi tehdä, kasvojen menettämistä, vai kenties jotakin suurempaa?

Asia oli mielessäni virkistysmatkalla Ruovedelläkin, turpakäräjillä, noitakäräjien yhteydessä järjestetyssä poliitikkojen tentissä. Puheenjohtajana toimi kaupunginjohtaja. Paikalle oli tullut kahdeksan kansanedustajaa, ei yhtään Vasemmistoliiton edustajaa. Keskustelu pyöri tutuissa aiheissa, kunnan elinvoimaisuuden lisäämisessä, luonnonsuojelussa, matkailun edistämisessä, rakentamisessa, työllistämisessä ym., mutta ei sanaakaan sotesta. Yllättäen puheenjohtaja antoi vain yhden keskustelupuheenvuoron yleisölle, mikä sekään ei liittynyt soteen. Ihan samanlaisia ovat olleet kokemukseni Kangasalan valtuustossa.

Facebookin eriarvoisuus–ryhmässä asiantuntijat keskustelevat enimmäkseen keskenään. Sotekielteisiä kannanottoja hallituksen suunnitelmiin perustellaan tilastoilla ja tutkimuksilla. Niiden sanoma ei paljon auta, sillä takana väijyy pelko, että tämä aiottu ratkaisu menee läpi ilman että heidän tai meidän mielipidettä kysytään. Mielipiteiden takana ei tunnu olevan riittävästi analyysiä. Pulma lienee enemminkin siinä, että monimutkaisiin ongelmiin ei ole helppo antaa yksinkertaisia vastauksia. Voimat eivät riitä kapitalismi-laivan kääntämiseen, sillä koko maailmantalous nojaa taloudellisen voitontavoittelun periaatteeseen.

Yksityisen terveysbisneksen toiminnan tavoitteena on viime vuosina ollut terveydenhuoltojärjestelmän valloittaminen. Yrityskaupat ovat jokapäiväisiä. Kun terveys, sairaus ja terveydenhuolto alistetaan täysin markkinavoimille, tapahtuu elämänvoimien riistäminen salakavalasti, palanen kerrallaan, osittain hitaasti hivuttaen ja lopulta raivokkaasti valloittaen, strategisesti. Palvelusten tuotannossa koetetaan kehittää standardoituja, suuren kustannushyödyn tarjoavia tuotteita. Tämä selittää niin kutsutun rusinoiden poimimisen pullasta ja johtaa muun muassa yksittäisiin sairauksiin keskittyviin palvelumuotoihin. Etä- ja digihoito taipuvat tällaiseen hyvin, ja lisäksi ne edellyttävät terveysteknologian kehittämistä lisäten samalla sen terveystavaroiden tuottamista. Sosiaalipuolella keskitytään ensisijaisesti kiinteistökauppoihin ja pienten hoivayritysten ostamiseen. Julkinen palvelujärjestelmä koetetaan saada näyttämään vanhanaikaiselta, hitaalta ja tehottomalta ja käyttäjille kerrotaan vain osatotuus. Julkisen palvelujärjestelmän rapauttaminen on ollut tarkoituksellista ja tahallista. Edellä sanottu ei tietenkään tarkoita, että kysymys olisi kertakaikkisista vaihtoehdoista, vaan priorisoinnista ja painotuksista. Kokonaisvaltaisen vastuun hoidosta ja huollosta pystyy tarjoamaan vain julkinen palvelujärjestelmä.

Tuntuu kuin ihmiset eivät näkisi, kuulisi eivätkä uskoisi, millaisessa pelissä he ovat mukana. He eivät voi kuullakaan, sillä julkisuudessa ei käydä ”terveydenhuolto kapitalismissa” –keskustelua. Terveyspolitiikka ja talouspolitiikka ovat useimmille jokseenkin tuntematonta maata. Kansalaiset tietävät, että Suomen hyvinvointi on perustunut pitkälti peruspalvelujen ja –oikeuksien mahdollisimman tasaiseen ja oikeudenmukaiseen jakautumiseen väestössä. Sote-uudistuksen uskotaan murtavan hyvinvointivaltion perusteita. Vaikeinta on ehkä uskoa, että sellaisten ihmisten määrä, jotka haluavat rikastua toisten sairauksien kustannuksella, on kasvanut. Jos hyvinvointivaltiomalli nähdään vanhanaikaisena ja kalliina, kertoo se siirtymisestä yksilön etu ensin –ajatteluun ja sen mukaiseen toimintaan. Ei siinä mielessä, että yksilö nähtäisiin lähtökohtana, vaan itsekkyyden nimissä ajatellaan amerikkalaisittain, että kyllä vahvat yksilöt pärjäävät ja ei-pärjääminen on heikkojen oma vika. Usko yksilön rajattomiin mahdollisuuksiin on ajanut amerikkalaisen terveydenhuoltojärjestelmän todelliseen kriisin. Suurella rahallakaan ei pystytä tarjoamaan edullisia terveyspalveluja, eikä ostamaan.

Ihmisillä on, Suomessakin, keskimäärin heikko tietopohja yhteiskunnallisten tekijöiden vaikutuksesta terveyteen. Sellaisia asioita ei ole opetettu koulussa - ehkei opeteta vieläkään? Monet nyt päättävillä paikoilla olevat ovat samassa tilanteessa.

Samantapaisiin ajatuksiin lienee tullut Li Andersson (KU 21.6.2018) puheenvuorossaan, joka netissäkin on julkaistu sekä Antti Holopainen (KU 6.7.2018) artikkelissaan. Holopainen näki yhtenä suurena virheenä EU:n hankintalain mukaisen päätöksen avata sosiaali- ja terveyspalvelut kilpailulle. Niin sanottu valinnanvapauslaki sinetöi toteutuessaan julkisen terveydenhuollon alasajon. Se luo järjestelmän, missä terveyspolitiikan tavoitteena ei ole enää kansalaisten terveyden yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Näennäismarkkinoiden luomisella tähdätään kilpailuun, jossa voittajana ei ole väestön hyvinvointi, vaan pienen väestönosan yltäkylläiset elinolot.

Olen pitänyt itseäni optimistina, mutta sotenäkymäni on pessimistinen. Kriitikkokuoroon liittyminen ei myöskään paljoa auta, sillä isot sote-päättäjät eivät asu täällä päinkään. Kannattaa kuitenkin yrittää taistella Kangasalan asukkaiden hyvinvoinnin puolesta ja nähdä että hyvät julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat keskeinen osa hyvinvointia, nyt ja tulevaisuudessa. Sote ei ole menossa minnekään. Samat työntekijät, samat palvelusten käyttäjät ja veronmaksajat jatkavat ja saavat toivottavasti päättää palvelusten järjestämisestä ja rahoittamisesta. En todellakaan vastusta yksityistä yrittämistä, mutta terveysbisneksessä isot jyräävät, pienet sortuvat ja käyttäjät häviävät. Toivomme on julkisen järjestelmän kehittämisessä.

                                                                                 Ranja Aukee