25. maalis, 2018

Maakuntien markkinat ja demokratia

Onko ensi syksynä maakuntavaalit? Mitään varmuutta ei ole toteutuuko kokoomuksen ja kepun koplaus ”minulle markkinat, sinulle maakunnat”. Puolueet ovat joka tapauksessa varautumassa vaaleihin, ja ehdokkaita etsitään.

Kaikissa puolueissa ehdokkaiden löytäminen on vaikeaa, sillä kukaan ei tiedä millaiseen hallintohimmeliin on päätään työntämässä. Epäilykset tuskin vähenevät, kun ehdokkuutta harkitseva lukee Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisun 29/2017 Vaikuttava valvonta osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Sivun 48 organisaatiokaavio kertoo, että ”vastuuministeriöiden, valvontaviranomaisten ja muiden valtion viranomaisten sekä järjestämisvastuussa olevien maakuntien ohjaus, seuranta- ja valvontatehtävät ja menettelyt näyttävät kuitenkin melko vaikeaselkoisilta”.

Julkaisun perusteella on varmaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon hallintohimmelit eivät ainakaan vähene. Kuntien ja valtion väliin luotava maakuntahallinto luo uuden byrokratian, kuten Max Weber ennusti kuuluisassa byrokratiateoriassaan.

Puolueiden pitäisi perustella maakuntavaaleissa ehdokkuuden mielekkyys. Miten se voi tapahtua, kun:

● Maakuntavaltuustoilla ei ole todellista valtaa. Maakunnille ei tule verotusoikeutta, vaan niiden rahoitus kootaan valtionveron yhteydessä. Järjestelmä on aivan erilainen kuin Ruotsissa, jossa maakuntahallinnon rahoitus kootaan kuntaveron yhteydessä.

● Maakunnat eivät hallitse edes omaisuuttaan, vaan sote-kiinteistöjen omistus siirtyy Maakuntien tilakeskus Oy:lle. Sille ryöstetään kuntien 45 vuoden aikana rakentamat ja omistamat terveyskeskukset, hammashoitolat ja sosiaalikeskukset. Tätä yli 4 miljardin euron kiinteistömassaa hallinnoi Olavi Hiekan johtama 6-miehinen hallitus. Koska se on osakeyhtiö, sen ei tarvitse välittää maakuntavaltuustoista eikä sitä koske julkisuuslaki.

● Nykymuotoiset Aluehallintovirastot (Avi) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (Ely) yhdistetään valtiolliseksi lupa- ja valvontavirastoksi (Luova). Yleisen edun valvonnan edellytykset heikkenevät, koska Luovassa viranomaisilla ei enää olisi valitusoikeutta. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan yleistä etua valvovien viranomaisten valitusoikeus on ollut tärkeä osa hallintoprosessia. Maakuntauudistus on vakava uhka ympäristölle, toteavat Sll:n Pasi Kallio ja Raija-Leena Oranen (HS 14.2.18).

● Entä jos valtionveron yhteydessä kootut rahat eivät riitä tuottamaan palveluja maakuntien alueella? Ne joutuvat silloin päättämään mistä leikataan, ja mitä ilmeisimmin syntyy kuntien pakkoliitosautomaatti. Tai sitten korotetaan reippaasti asiakasmaksuja.

● Säästöjä uusi maakuntahallinto ei tuo. Uusi välibyrokratia lisää väistämättä kuluja.

● Suomessa ei ole maakuntavaaliperinnettä. Ruotsissa se on ollut yli 150 vuotta. Kunnallisalan kehittämissäätiön Kaksin gallupin mukaan maakuntavaalit kiinnostavat ihmisiä vähemmän kuin eurovaalit (52%), Maakuntavaaleista on tutkimuksen mukaan kiinnostunut vain 47 prosenttia vastaajista. Suomessa eurovaaleissa on äänestäyt 35-41%. Gallupin perusteella maakuntavaalien äänestysprosentti voi jäädä 35:n tienoille.

● Huono maakuntauudistus romahduttaa äänestysinnon myös kuntavaaleissa. Noin 55% kuntien taloudesta on ollut sosiaali- ja terveystointa. Kuinka moni viitsii äänestää kuntavaaleissa, kun valtuustoille jäävät vain tekninen ja sivistystoimi?

● Lopputulema on paikallisdemokratian alasajo Suomessa. Maakuntauudistus taannuttaa Suomen paikallishallinnon 1800-luvun tasolle.

JORMA MÄNTYLÄ