7. marras, 2016

Tuntematon sosiaalityöntekijä

SOTE-uudistuksen mediauutisoinnissa ja -keskusteluissa pääpaino on ollut TE- eli terveydenhuolto-osassa. Ketä kiinnostaa SO- eli sosiaalihuolto, sen työntekijät ja asiakkaat? Usko ahkeran ja yrittävän yksilön rajattomiin mahdollisuuksiin on iskostunut syvälle monen mieleen, vaikka yhä useampi on joutunut huomaamaan, että vaikka kuinka yrittäisi, ei työtä saa.

Työn myötä saattavat mennä toimeentulo, terveys, omanarvon tunne, ystävät, avioliitto ja perhekin. Emme päästä pieneen mieleemme sellaista ajatusta, että olemme itsekin olleet sosiaalipalvelun asiakkaita, saati että voisimme koska tahansa tulla sellaiseksi. Mitä sosiaalityö on? Sosiaalityön käsikirja (2007) määrittelee asian näin:

Sosiaalityön tehtävänä on puutteellisten sosiaalisten olojen ja vaikeiden elämäntilanteiden parantaminen sekä vähävoimaisten yksilöiden ja ryhmien toimintaedellytysten, osallisuuden ja elämänotteen vahvistaminen. Sosiaalityö on luonteeltaan muutostyötä.

SOTE- uudistuksen ”SO” sisältää koko sosiaalihuollon kentän, johon kuuluvat lakisääteiset etuudet, avustukset ja palvelut, kuten lapsilisät, kansaneläke, äitiysavustus, työttömyysavustukset sekä sosiaalityön palvelut, kuten esimerkiksi toimeentulotuki sekä lastensuojelun ja vanhustenhuollon palvelut.

Sosiaalityöntekijöinä toimii sekä yliopistosta että ammattikorkeakouluista valmistuneita sosiaalialan ammattilaisia. Kunnallisiin sosiaalityöntekijöiden virkoihin on pätevyysvaatimuksena yliopistollinen sosiaalityön koulutus, joka kestää noin viisi vuotta ja johon sisältyy käytännön harjoittelua. Suomalaisen sosiaalityön koulutuksen on laajuudeltaan todettu olevan maailman parasta.

Kunnan henkilöstöpolitiikassa keskiössä ovat ne sosiaalityöntekijät, jotka tekevät työtä kunnan sosiaalitoimessa. Noin viidesosa sosiaalityöntekijöistä toimii ”TE”-puolella, esimerkiksi sairaaloissa, hoito- ja kuntoutuslaitoksissa. Siellä ”terveyssosiaalityöntekijät” toimivat voimaannuttajina ja eheyttäjinä kriiseissä. Sosiaalityön kentällä tapahtuu muutoksia, jos Sipilän hallitus saa ajamansa SOTE -uudistuksen läpi. Ja vaarana on, että ne uudistukset eivät paranna sen enempää sosiaalityöntekijöiden kuin heidän asiakkaidensakaan asemaa. Tätä menoa sosiaalityön asiakkaiden määrä kasvaa. Suurena aiheuttajana ovat korkea työttömyysaste sekä kasvava nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys.

Ennen SOTE-uudistusta ehdittiin tehdä lakimuutos, joka siirtää toimeentulotuen maksatuksen Kelalle vuoden 2017 alusta lähtien. Monet sosiaalityöntekijät tervehtivät tätä uudistusta ilolla, sillä näin ”rutiiniluonteiset”, laskennalliset maksut kuten esimerkiksi opiskelijoille myönnettävä toimeentulotuki, siirtyvät Kelaan. Kun ”helpot” asiakkaat vähenevät, kasvaa ”raskaampien” asiakkaiden suhteellinen osuus kaikista asiakkaista. Teoriassa sosiaalityöntekijä voi keskittyä paremmin heidän asioihinsa ja tehdä ”oikeata” sosiaalityötä. Työ tulee kuormittavammaksi jo pelkästään tästä syystä.

Tutkimusten mukaan sosiaalityöntekijöiden työn kuormittavuus näkyy jo nyt keskimääräistä suurempana sairastavuutena, työstä poissaoloina ja mielenterveysongelmien lisääntymisenä. Sosiaalityössä kohtaavat asiakkaan ongelmat ja sosiaalityöntekijän ammattitaito ja halu auttaa. Työntekijällä on lain määräämät, usein riittämättömät keinot ja varat asiakkaan auttamiseen. Ristiriita sen kanssa, mitä pitäisi tehdä ja haluaisi tehdä, kohtaa kylmän realiteetin, koska et voi auttaa tavalla mikä voisi pidemmällä aikavälillä auttaa asiakkaan ulos vaikeasta tilanteesta. Voit tarjota vain hätäapua ja hetkellistä lievitystä.

Sosiaalityöntekijää kahlitsee myös virkaan sisältyvä vaitiolovelvollisuus. Kun esimerkiksi joku iltapäivälehti revittelee jutuillaan huostaanotto- tai insestitapauksen ”faktoilla”, ei sosiaalityöntekijä voi antaa lehdelle lausuntoja siitä, miten asiat heidän näkemyksensä mukaan menivät. Sosiaalityössä vallitsee vaikenemisen kulttuuri, joka myös heikentää työssä viihtymistä, työtovereiden muodostamaa kollegiaalista yhteisöä. Sosiaalityön ongelma tänään on työntekijöiden riittämätön määrä ja epäpätevien työntekijöiden liian suuri määrä. Myös vaihtuvuus raskaimmilla aloilla, kuten lastensuojelussa heikentää työn laatua.

Meidän tulisi vasemmistolaisina antaa kaikki mahdollinen tuki sosiaalityölle ja sosiaalityöntekijöille. Oikeistolainen ideologia, joka päätehtävänään haluaa tuottaa jo ennestään hyvinvoiville yhä parempaa hyvinvointia, ei välitä ”sosiaalitapausten” ja heidän ongelmiensa hoidosta. He jättäisivät vähäosaiset mieluummin huolehtimaan toinen toisistaan kuin rahoittaisivat sosiaalisesti oikeudenmukaista sosiaaliturvaa.

Hyvinvointivaltio luotiin tasaamaan sosiaalisia riskejä. Se on malli, jota monet muut maat meiltä kadehtivat. Se on toistaiseksi paras kehitetty järjestelmä takaamaan yhteiskunnan sosiaalinen hyvinvointi ja turvallisuus. Hyvinvointivaltion keskeisiä toimijoita ovat sosiaali-, hoito- ja kasvatusalan ammattilaiset. Pidetään kuntapolitiikassa huolta hyvinvointivaltion säilymisestä ja sen toimijoista. Taistellaan vaalikampanjassamme tämän puolesta!

Ranja Aukee
Kangasalan Vasemmistoliitto ry.
Sihteeri