13. kesä, 2016

Vasemmistoliiton puoluekokous

Vasemmistoliiton puoluekokous Oulussa 10.-12.6.2016 oli viides mihin osallistuin. Tällä kertaa kokous oli kohtuullinen kompromissi. Henkilövalinnat onnistuivat, mutta poliittinen asiakirja on huono. Puoluejohdon nuoruus ja kokemattomuus voi tuottaa ongelmia. Vastassa on luunkova kokoomus, jossa tiedetään miten ihmisiä johdetaan ja johdatellaan.

Kokousta arvioitaessa on muistettava poliittinen tilanne. Suomi on osa Euroopan unionia ja euroaluetta, jossa on 20 miljoonaa työtöntä. Sotilasliitto Naton ja EU:n tukemat sodat Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa ovat aiheuttaneet suuren pakolaisaallon, ja terrorismin uhka on todellinen. Tällaisissa oloissa maahanmuutto ruokkii äärioikeistolaisia puolueita. Viharikokset ovat vakiouutisia ympäri Eurooppaa, ja Oulun puoluekokouksessa lauantaina joukko Odinin sotureita marssi mielenosoituksellisesti teatteritalon ohi.

Kokonaisuutena Oulussa pidettiin silti paras puoluekokous sitten vuoden 1998. Olin etukäteen pessimistinen, mutta ainakin henkilövalinnat tuntuisivat onnistuneen. Nuori ja kokematon puheenjohtaja sekä puoluesihteeri ovat tietenkin riskejä. Pitkään jatkuneen alamäen takia uskoisin riskinoton kannattavan. Jos onnistumme, tuloksena voi olla 15-20% kannatus. Epäonnistuminen voi johtaa Itävallan ja Ranskan kaltaiseen tilanteeseen, jossa äärioikeisto voi saada suurimman puolueen aseman ja poliittisen vallan. Se on vakavasti otettava vaara euroalueen sairaan massatyöttömyyden takia.

Suomessa työttömyys- ja leikkauspolitiikan pääarkkitehti on ollut kokoomus. Li Andersson on ainakin toistaiseksi puheissa suhtautunut kokoomusyhteistyöhön edeltäjiään kriittisemmin. Toivottavasti Lin ja uuden puoluesihteerin Joonas Leppäsen taidot riittävät uusien yhteistyösuhteiden luomiseen punavihreisiin puolueisiin ja ryhmiin. Kokoomus pitää saada työnnettyä pois vallasta.

Mielestäni Vasemmistoliiton puoluekokouksia on 20 vuotta leimannut jäsenistön ja ylimmän johdon sekä toimitsijoiden ristiriita, kun puolue teki lehmänkäännöksen Eurooppa-politiikassa vuonna 1995. Johtajat on valittu tukemaan tätä linjaa ja asiakirjat muotoiltu siten, ettei ole ollut kritiikkiä syvenevää EU-integraatiota ja liittovaltiokehitystä kohtaan.

Siksi myös Oulun kokouksen tavoiteohjelma-asiakirja on huono. Valiokunta ja puheenjohtajisto eivät ottaneet käsittelyyn laajasti kannatettua aloitetta kansanäänestyksestä yhteisvaluutta eurosta. Siitä jäi paha maku, koska puolue sanoo kannattavansa kansalaisaloitteita ja kansanäänestyksiä. Järjestöjunttauksen avulla voi kuitenkin vain piilottaa ongelman, joka lähiaikoina väistämättä nousee eteen eurokriisin kärjistyessä. Uudella isommalla velalla ei voi loputtomasti maksaa vanhaa velkaa pois, kuten Kreikassa on tehty.

Sanoisin silti, että junttaus ja likaiset temput ovat vähentyneet. Avoimuus ja julkisuus ovat lisääntyneet, kiitos somen. Tampereen puoluekokous 2013 oli härskeintä järjestögangsterismia mitä olen nähnyt.

Vasemmistoliitolla on ollut 20 vuoden aikana monta kertaa mahdollisuus ottaa aloite haltuun ja ryhtyä todelliseksi vaihtoehtopuolueeksi Suomessa. Nämä tilaisuudet on kerta toisen jälkeen menetetty epäonnistuneiden henkilövalintojen takia. Jos olisimme Kuopiossa 1998 valinneet Esko Seppäsen puheenjohtajaksi, puolueen kannatus olisi nyt 10-13% ja meillä olisi 20-25 kansanedustajaa. Valittiin Suvi-Anne Siimes. Jälkeenpäin olen miettinyt mitähän ammattiliittoaktivistit ja naiset mahtoivat tuumia, kun Siimes yksityisti Lipposen hallituksessa kansanpankki Postipankin Björn Wahlroosille. Hän myi sen edelleen Tanskaan ja kääri suurvoitot. Sittemmin SAS sai hyväpalkkaisen toimen Telasta ja komppaa Nallen kanssa kokoomuksen ajatuspaja Liberassa.

Toisaalta Libera on ajatuspajana ollut tuottoisampi kuin harmaa Vasemmistofoorumi.

Vuosien varrella puoluekokouksissa ei voi olla huomaamatta miten työläisten määrä ja vaikutusvalta on laskenut koko ajan. Vähemmistöt ja pienryhmät ovat aiempaa äänekkäämmin esillä, ja ne ovat myös saaneet paikkoja puolue-elimistä sekä vaatimuksiaan ohjelma-asiakirjoihin. Osa työläistaustaisista kokousedustajista haukotteli tai poistui kokoussalista, kun väiteltiin toista tuntia onko sukupuolia enemmän kuin kaksi.

Uudella puoluejohdolla on edessä poikkeuksellisen suuri yhteistyöverkostojen rakentaminen. Kokoomushegemonian murtaminen ja äärioikeiston nousun estäminen ei onnistu ilman moninaisten ryhmien ja yhteiskuntaluokkien yhteistoimintaa.

Äänestin puoluekokousvaalissa Joonas Leppästä. Hänellä on nähdäkseni yhdessä Li Anderssonin kanssa edellytykset punavihreiden verkostojen rakentamiseen. Alla on pari linkkiä, jotka perustelevat valintaa.

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3509207-kohti-demokraattista-ja-kansainvalista-vasemmistoa

https://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi/Default.aspx?tabid=959&id=43666#.V15wjqIclz8

                                            JORMA MÄNTYLÄ