19. touko, 2018

Kimmo Suomi, Työväen urheiluliiton puheenjohtaja, professori

Hyvät liittotoverit. Kiitän Kangasalan Urheilijoita ystävällisestä kutsusta saapua pitämään juhlapuhe seuranne 50-vuotisjuhlassa.

Kangasalan Urheilijoiden synnyn aikaan vuonna 1968 Suomessa elettiin voimakasta länsimaisen radikalisoitumisen vaihetta yhteiskunnallisesti. Vanha maatalousvaltainen yhteiskunta yhteiskulttuuriarvoineen oli muuttumassa korkeasti teollistettuun yhteiskuntaan. Elinkeinorakenne oli saanut uuden haastajan, yhä enemmän teollistuneen yhteiskunnan. Vapaa-aika tuli entistä tärkeämmäksi, kun sitä ei sitonut samassa määrin kuin aiemmin maatalouden päivittäiset tai vuotuiset rytmit.

TUL:n synnyn välitön syy oli vuoden 1918 onneton sisällissotamme, jonka päättymisestä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Sisällissodan muistoihin kiinnitetään oikeutetusti huomiota TUL:n synnyssä, mutta oli myös muita välittömiä syitä perustaa TUL. Sisällissodan vaikutuksista voi mainita esimerkinomaisesti Tahko Pihkalan, joka esitti, että punaisilla tai heidän lapsillaan ei ole oikeutta käyttää Vierumäen urheiluopistoa. Sama mies oli paikalla Kuhmoisissa, kun Harmoisten sairashuoneella surmattiin kaikki 13 punaista potilasta sänkyihinsä ja todistajaksi joutuneet sairaanhoitajat. Pihkalla ei tiettävästi itse ollut teloittajana, mutta osallisena virolaisen Hans Kulmin joukkoihin, joista Kuhmoisten murhien jälkeen käytettiin nimitystä ”Kuhmoisten pirut”, jotka liikkuivat silloin nopeasti paikasta toiseen sadoilla hevosilla. Sama mies Pihkala, kirjoitti SVUL:n ensimmäisen ohjelman nimellä ”Liikunto kaikille” ja myös ruotsiksi ”Iddrott för alla”.

Työväen urheiluseurat halusivat silloista SVUL:a enemmän kiinnittää huomiota työväestön asuin- ja muihin elinoloihin kuten hygieniaolosuhteisiin. Liikunnan harjoittajalle ei riittänyt kerta viikossa sauna. Työväen urheiluseurat ajoivat työväestölle parempia asuinolosuhteita. Työläisurheiluseurat näkivät tehtävänsä laajemmin ja katsoivat tehtäväkseen koko väestön elinolosuhteiden parantamisen. Kyse ei siis ollut vain liikunnasta itseisarvona vaan urheilulla ja liikunnalla nähtiin liikunnan riemun ohella myös yhteiskunnallinen merkitys. Koska tämän kaltaisia liikuntaa isompia tavoitteita ei voinut SVUL:ssa ajaa, työväenseurat siirtyivät SVUL:n ulkopuolelle. Kun sisällissotaan punaisten puolella osallistuneet yksittäiset seurat ja urheilijat erotettiin SVUL:sta, perustivat 56 seuraa 26.1.1919 Työväen Urheiluliiton Helsingissä Raittiusseura Koiton talossa ja juhlasalissa. Sali sijaitsee edelleen Helsingin ydinkeskustassa Forumin kiinteistössä.   

Aina ei seuratoiminnassa aherrettaessa muisteta, mikä on tärkein ero TUL:n ja SVUL:n, TUL:n ja SLU:n, TUL:n ja Valon välillä. Se on ollut ero suhtautumisessa työvoiman uusintamiseen. Toisin sanoen kautta aikain TUL on halunnut parantaa työväestön ja palkansaajien sekä heidän perheittensä ja lasten monipuolista kuntoa ja hyvinvointia. Työvoiman uusintamiskysymyksessä nykypäivänä on kyse aikuisväestön osalta siitä, miten työyhteisöliikunta organisoidaan ja miten liikunnan kustannukset jaetaan työnantajien ja palkansaajien kesken. Työyhteisöliikunta on tutkimusteni mukaan 2000-luvulla ollut eniten kasvava liikunnan alue. Jopa puolet työnantajista osallistuu työyhteisöliikunnan kustannuksiin. Työläisurheilun kansainvälinen toimisto perustettiin Sveitsin Luzerniin jo 1913. Erityisesti saksan- ja ranskankielisillä alueilla Euroopassa oli kansallisia työläisurheiluliittoja 20 vuotta ennen kuin TUL syntyi Suomeen. Ne olivat osa järjestäytynyttä työväenliikettä. Niin myös TUL liittyi perustamisen jälkeen osaksi suomalaista organisoitua työväenliikettä ja on sitä edelleen.

Neuvottelimme viime kuun lopulla Suomen Olympiakomitean kanssa TUL:n roolista ja tehtävistä yhteisessä kattojärjestössämme Olympiakomiteassa. Se haluaa antaa työyhteisöliikunnan TUL:lle toteutettavaksi. Meidän esitys liikkuvasta työpaikasta sai hyvän vastaanoton ja sitä alettaisiin toteuttaa Liikkuva Koulu esimerkin mukaisesti työpaikoilla. Liikkuvaa työpaikkaa työstetään tällä hetkellä olympiakomitean toimitusjohtajan ja TUL:n pääsihteerin kahden hengen työryhmässä, josta saadaan asia molempien päätettäväksi. Olemme jo nyt laajentamassa yhdessä Opiskelijoiden Liikuntaliiton OLL:n kanssa liikkuvan työpaikan hanketta myös oppilaitoksiin, jolloin voidaan puhua liikkuvasta työ- ja opiskelupaikasta. OLL:n toiminta tapahtuu yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Kangasalan Urheilijat toteuttaa jo nyt merkittävää kuntoliikuntaa Kangasalla.

Työväen urheiluliitto on puhunut viime vuosina konkreettisesti liikunnan hinnasta, joka jakaa tällä hetkellä perheitä vähintään kahteen karsinaan. Varakkaiden lapsille taataan korkeilla maksuilla mahdollisuudet laadukkaaseen liikuntaharrastukseen. Toisaalta yhä suurempi osa lapsista on ilman liikuntaharrastusta. Tutkimusten mukaan liikunnan kalleus on edelleen yksi suurimmista esteistä lasten liikunnan harrastamiselle. Pitkään maamme hyvän koulutuksen on uskottu lisäävän tietoisuutta liikunnan myönteisestä vaikutuksista ja siten koulutus lisäisi liikunnan harrastusta. Koulutusvaikutus liikuntaan on alkanut vähentyä. Syynä ovat koulutuserojen kasvaminen. Erot alkoivat kasvaa vuodesta 1995. Vuonna 1970 ja myöhemmin syntyneiden ikäluokat eivät hakeudu niin halukkaasti kuin aikaisemmin korkea-asteen koulutukseen, joka tarkoittaa että erityisesti työväestön lapset jäävät herkemmin korkea-asteen koulutuksen ulkopuolelle. Se lisää niin liikunnallisen kuin muunkin hyvinvoinnin välisiä eroja maassamme.

Olemme perusopetusikäisissä köyhimpien Itä-Euroopan jälkisosialististen maiden tasolla lasten ja nuorten liikunnassa. Yksikään perusopetuksen vuosi-ikäluokka Suomessa ei saavuta liikunnan suosituksia liikkua vähintään tunnin joka päivä. Parhaimmat vuosikerrat saavuttavat tavoitteen vain 40-prosenttisesti LIITU-tutkimuksen mukaan. Mielestäni koululiikunnan lisäämisellä 2 tuntia viikossa nykyisen 2 tunnin lisäksi liikuntakasvatuksessa kouluissa päästäisiin eurooppalaiselle keskitasolle, jossa emme nyt ole. Tämä näkyy lasten pään-, hartian, olkapäiden ja selkäsärkyjen merkittävänä lisääntymisenä viime vuosina säännöllisesti toistettavan WHO:n kouluterveystutkimuksen mukaan.

Koulun liikuntakasvatuksella voitaisiin saavuttaa merkittäviä tuloksia, koska kaikki lapset ja koko ikäluokka yhdessä ja samaan aikaan käyvät koulussa – peittoprosentti koululiikunnalle on lähes 100%. Se on vaikuttavampi paikka kuin urheiluseurat, jossa on enintään puolet lapsista jossain elämänsä vaiheessa. Koululiikuntaa pitäisi olla mieluiten joka päivä tai vähintään 4 tuntia viikossa, mikä on yleisin tapa EU-maissa organisoida koulujen liikuntaa. Monet koulut varsinkin Pohjois-Euroopassa pyrkivät tunnin liikuntatuokioon joka päivä. Kukaan ei Suomessakaan kiellä järjestämästä 1-2 vuosiviikkotuntia liikuntaa nykyistä enemmän, mutta lähes kaikki kunnat toimivat opetussuunnitelman perusteiden minimituntimäärissä. Kyse on rahasta. Yksi päätoiminen liikunnanopettaja maksaa kunnan budjetissa keskimäärin 90-100 000 € vuodessa kaikkine kustannuksineen, jossa myös liikuntapaikkakustannus ovat mukana. Laskin, että yksi vuosiviikkotunti 7-9 luokille tarkoittaisi esim. 140 000 asukkaan Jyväskylässä 270 000 € vuodessa lisää opetuskustannuksia. Koulujaan lakkauttava Jyväskylä ei edes harkitse liikunnan opetuksen lisäämistä.

Drop out eli urheiluseurasta poisjääminen on kasvanut myös TUL:n seuroissa. Kuulee usein seuraväen puhuvan, että puolet lapsista ja nuorista on mukana urheiluseuratoiminnassa. Se ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. LIITU-tutkimuksen mukaan enimmillään urheiluseuroissa urheillaan 5. luokkalaisina, jolloin mukana on lähes 50 % ikäluokasta, mutta 9. luokalla enää 1/3 on urheiluseuroissa mukana. Teinivuosina mukana on 20 % lapsista ja nuorista. Aikuisväestöstä enää 20 % on jäseninä, mutta aikuisista vain 10 % liikkuu urheiluseuroissa. Luvut säilyvät samanlaisena koko työiän ja putoavat eläkeikäisten keskuudessa pariin prosenttiin. Miten voidaan ehkäistä liikuntaseurasta syrjäytymistä?

Syyt seuratoiminnan jättämiseen ovat selkeät. Tärkein tekijä on liian kalliit maksut, mutta erityisesti kilpaurheilullisuus, joka aiheutuu ammattimaisesta toimintatavasta, josta puolestaan aiheutuvat korkeat maksut. Sellaiset seurat, jotka ovat uskaltaneet ottaa kilpaurheilun rinnalle 1-2 kertaa viikossa tapahtuvan matalan kynnyksen liikunnan ilman mitalitavoitteita, joutuvat hyvin usein sanomaan, että emme voi ottaa enempää, koska kaikki ryhmät ovat täynnä.

TUL:n uusin laji parkour toteuttaa juuri sellaista toimintaa, jossa kynnys on matala ja mitaleista ei kilpailla. Parkour voidaan aloittaa myös erittäin nuorena 2-vuotiaana, kun vanhemmat tai isovanhemmat ovat mukana liikkumassa liikuntatuokiossa. Olin erittäin myönteisesti yllättynyt, että temput ja sirkus ovat Kangasalan Urheilijoiden ohjelmassa mukana. Se kuvastaa ennakkoluulottomuutta. Juuri ns. uusi sirkus, jonglööri-toiminta, liikunnallinen klovneria, kiipeily ja skeittaus ovat tällä hetkellä eniten kasvavat uudet lajit, joille TUL:n ovet ovat auki. Olen ollut hieman yllättynyt joidenkin lajiliittojen ja SLU:n alueiden suhtautumistavasta uusiin lajeihin. Yleisin lajiliittolaisten väittämä lienee, että koska lajit eivät vielä ole suuria, niin odotellaan mitä niistä kasvaa. Tämä on jälkijättöistä reagoimista uuteen liikuntakulttuuriin. TUL:n on proaktiivinen jo nyt ja avaa ovet uudelle liikuntakulttuurille. TUL:n painin puolella näkee ennakkoluulottomuutta, kun mukaan on otettu nassikkapaini, polvipaini, lukkopaini, rantapaini jne. Skeittaus ja kiipeily tulevat kasvamaan sen vuoksi, että ne ovat seuraavien kesäolympialaisten virallisia lajeja Tokion olympiakisoissa 2020 ja siksi ne saavat jatkuvasti kasvavaa huomiota mediassa.

Kangasalan urheilijat on yksi kokoluokkansa parhaita urheiluseuroja TUL:ssa. Erityisesti lämmittää se, että lasten ja nuorten harrasteliikunta on laajaa. Uusia lajeja on mukana vanhojen kanssa kuten sirkusta ja akrobatiaa. Sporttileirit ja – koulut ovat KU:ssa jo vakiintuneita kuten myös temppukoulu ja yleisurheilukoulu. Myös varsinaiset lajit kuten koripallo on laajasti suosittua. Koripallo on jalkapallon kanssa yksi maailman eniten levinneistä lajeista ja siksi siihen sisältyy myös ripaus kansainvälisyyttä. Olen itse vetänyt yli 10 vuotta Säynätsalon Riennon koripallotoimintaa kaikissa mahdollisissa tehtävissä seurassa, TUL:ssa ja meidän kansainvälisen sisarjärjestömme CSIT:n koripallon teknisen komission pääsihteerinä. Koripallo on TUL:ssa ja CSIT:ssä iso laji, jolla on kasvava suosio jo ennen Lauri Markkasta kaikkialla. USA:ssa NBA-koripallo on pelaajamäärillä mitattuna USA:n suurin urheilulaji, jääkiekon NHL sen sijaan on pikkulaji.

Myös uimakouluista ja vesitaituritoiminnasta monet seurat voisivat ottaa oppia Kangasalta. Uimakoulu 12. kerran on harvinaista, kun kunnat ja seuratkin sopeuttavat uimakoulutoimintaa talouden ehdoilla. Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton uimakoulu on 10 kertaa, jolloin alkeet voidaan oppia. Uimaliiton lajiseurat pitävät esim. viiden kerran rantauimakouluja. Näin vähäisessä tuntimäärässä voidaan vain totuttautua veteen. KU68:ssa aikuisten uinnin tekniikan parantaminen ja Master Uinnit kruunaavat seuran vesiliikunnan.

Moni haluaisi varmaan olla vastaavassa seurassa kuin Kangasalan Urheilijat. Se vaatii sitoutuneen ja laajan vapaaehtoisväen toiminnan taakse. Tästäkin pitää onnitella seuraanne. Suomessa ei voida nojata vain yksityisen liikuntasektorin toimintaan, koska meillä ei ole laajoja markkinoita urheilubisneksessä. Emme myöskään halua, että yhteiskunta maksaisi kaiken. Olemme siis löytäneet oman suomalaisen hyvinvointivaltion toimintamallin yksityisen sektorin ja julkisen sektorin välissä – vapaaehtoisuuteen perustuvan kansalaisyhteiskunnan urheiluseuroissamme. Vapaaehtoisuus on suurten haasteiden edessä, kun kilpailu ihmisten vapaa-ajasta lisääntyy koko ajan. Tutkimusten mukaan voimakkaimmin ja pitkäkestoisimmin kiinnitytään urheiluseuraan, jos siinä liikutaan itse. Kukaan ei jaksa olla seurassa urheilun ulkopuolinen tarkkailija, lipunrepijä, autokuski tai joukkueenjohtaja lasten liikuntaharrastusta kauempaa puhumattakaan pitemmästä sitoutumisesta seuraan. Seurojen olisi järjestettävä myös näille toimijoille mahdollisuus liikkua omassa seurassa. Liikunta tulee henkilökohtaiseksi kuin lääkärissäkäynti vain oman liikkumisen kautta.

TUL on tänään 900 urheiluseuran ja 220 000 jäsenen liitto. Olemme seuramäärällä 10 % maamme urheiluseuroista, jäsenemme ovat 20 % maamme urheiluseurojen jäsenmääristä. TUL:lla on 15 työntekijää, joista enemmistö aluetyöntekijöinä, 15 piirijärjestöä ja 4 aluetta kullakin ilmansuunnalla. Nämä luvut on saatu, kun yhdistysrekisterisiivouksen johdosta myös TUL:n seurat on perattu. TUL on ollut suurimmillaan Matti Ahteen aikana 1980-luvulla. Olemme nyt noin puolet siitä, mutta edelleen maamme suurimpia urheilujärjestöjä, joka sai 5. suurimman valtionavun 1.4 miljoonaa euroa, kun viimeksi opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi valtionavut valtakunnallisille urheiluliitoille.

Tärkein tehtävä on tällä hetkellä valmistautua ensi vuoden TUL:n 100-vuotisjuhliin. Seuroja kehotetaan jo nyt hakemaan omille toiminnoilleen ensi vuodeksi TUL:n 100-vuotistapahtuman tunnus eli jo vakiintuneet tapahtumat tai uudet toimet voivat saada tällaisen 100-vuotistunnuksen. Painotamme alueellista toimintaa myös 100-vuotisjuhlien yhteydessä. Pääjuhla pidetään Helsingissä 15. kesäkuuta ensi vuonna. 100-vuotisjuhlatapahtumia vietetään Helsingissä 14.6. – 16.6. pitkänä viikonloppuna, jolloin liittokokous on 16.6. Helsingissä. Juhlavuosi alkaa jo 26.1. TUL:n päivänä, jolloin kutsumme Helsinkiin Raittiusseura Koiton juhlasaliin ne yli 50 seuraamme, jotka olivat perustamassa TUL:oa 100 vuotta sitten ja he varmaan tekevät päätöksen, että TUL:n toimintaa jatketaan vähintään toinen sata vuotta. Kutsumme TUL-päivään 700–800 osallistujaa TUL:n eri sidosryhmistä ja seuroista. Emeritusprofessori Seppo Hentilän TUL:n 100-vuotisjuhlakirja julkaistaan keväällä ja se on saatavilla liittojuhlatapahtumissa. Kirja ei ole TUL:n historian 4. osa vaan itsenäinen 100-vuotisjuhlakirja TUL:n toiminnasta vuodesta 1919 vuoteen 2019. Vetoan kaikkiin TUL:n seuroihin ja jäseniin, jotta osallistuisitte TUL:n 100-vuotisjuhliin seuranne, piirinne ja liiton tilaisuuksissa. Liitojuhlan voimisteluohjelmaa varten on palkattu koreografit ja liitojuhlalle tuottaja. Liittojuhlaohjelman musiikin säveltää Kimmo Pohjonen. Piirit ja liittojuhlan työntekijät tiedottavat liittojuhlaohjelman harjoittelusta. Liittojuhlien yhteydessä järjestetään kansainvälinen nuorisoleiri Kisakeskuksessa Raaseporissa Pohjan kylällä.

Hyvät kuulijat!

Haluan esittää TUL:n onnittelut Kangasalan Urheilijoille 50-vuotisesta toiminnasta. Me TUL:ssa olemme ylpeitä teidän seurastanne – olkaa sitä myös itse!

15. touko, 2018

Jorma Mäntylä:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, virkamiehet ja yleisö.

Hyväksyttävänä olevassa kaupunkistrategiassa on myönteisiä puolia, mutta myös keskeneräistä, huonosti muotoiltua ja ristiriitaista aineistoa.

Tarkastelen aluksi myönteisiä puolia. Asiakirja on komean näköinen ja on siellä kohtia, joissa on myönteisiä kehityskuvia. Edistetään osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, kuullaan aidosti palaute, edistetään kaupunkilaisten hyvinvointia ja terveyttä, panostetaan työllisyyteen, työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Kasvatetaan suvaitsevia, sivistyneitä ja kansainvälisiä ihmisiä. Tarjotaan turvalliset, terveelliset ja laadukkaat oppimisympäristöt. Edistetään tiheää joukko- ja liityntäliikennettä ja ehkäistään ilmastonmuutosta. Profiloidutaan laadukkaan alkutuotannon, lähiruoan ja elintarviketuotannon alueena. Kasvun sanotaan olevan kestävää ja hiilineutraalia. Huolehditaan ympäristöstä ja sen vetovoimaisuudesta. Harjut, järvet ja lintuvedet nähdään vahvuuksina.

Hyviä tavoitteita, kukapa näitä ei allekirjoittaisi? Mutta sitten asiakirja sortuu sisäisiin ristiriitaisuuksiin ja epäselvyyksiin. Niiden ja monin paikoin huonon kieliasun takia kaupunkistrategia on keskeneräinen. Jos Pentti Lahti-Nuuttila olisi vielä valtuustossa, hän pitäisi läksytyksen tämän asiakirjan laatijoille. Tekstissä ei ole juonta tai kertomusta, se on täynnä svetisismejä ja predikaatittomia lauseita. Yritetään sanoa jotain, mutta verbin puuttuessa lukija jää ihmettelemään mitä. Kielen parantaminen ei olisi vaatinut paljoa lisätyötä. Keskeneräinen ja huolimaton työ jättää aina ikävän yleisvaikutelman.

Esipuheessa luvataan, että asiakirja on valmistunut laajassa yhteistyössä, johon ovat osallistuneet luottamushenkilöt, kaupunkilaiset, henkilöstö ja sidosryhmät. Silti sana demokratia ei kaupunkistrategiassa esiinny lainkaan. Sen sijaan asiakirjan ensimmäisessä kappaleessa asukkaita kutsutaan asiakkaiksi. Liiketaloudellinen diskurssi on siksi hallitseva. Kaupunki nähdään liikeyrityksenä. No, tämähän on yleistä nykymaailmassa, jossa valtiotkin nähdään liikeyrityksinä. Välillä sitten kummastellaan, kun ne eivät toimi liikeyritysten tavoin, kuten eivät kunnatkaan. Mitä esimerkiksi tarkoittaa tarkoituksenmukainen ja tavoitteellinen omistaminen? Klassisessa liberalismissa julkinen omistus perusteltiin yleisen edun ja demokratian avulla. Tämä jää kaupunkistrategiassa liiketalouden varjoon.

Sisäisistä ristiriidoista suurin liittyy liikennepolitiikkaan. Miten voi pyrkiä kestävään kehitykseen ja hiilineutraalisuuteen, kun samaan aikaan sitoudutaan kehä II:n rakentamiseen sekä kehitetään valtateiden 9 ja 12 kokonaisuutta yhteistyössä muiden kuntien ja valtion kanssa? Kyse on laajamittaisesta ja erityisesti raskaan maantieliikenteen suosimisesta. Ympäristöjärjestöt ovat toistuvasti huomauttaneet, että Vt 12 kulkee kahden luonnonsuojelualueen läpi ja Vt 9:n vieressä kulkee rautatie. Tai miten kaupunkistrategia toimii, kun lähiruoka vaihdetaan kaukoruokaan ja luodaan rekkaralli Kangasalan ja Pyhännän välille?

Kaupunkistrategia on liikenne- ja ympäristöpolitiikan osalta ristiriitainen. Kun kieliasukin kaipaa oikoluentaa, asiakirja pitäisi palauttaa kh:n uuteen valmisteluun tai ainakin oikolukuun. Kun kaupunginhallituspuolueet, joihin emme kuulu, on asiakirjan yksimielisesti hyväksynyt, muutosesitys lienee turha. Lisäksi asiakirjassa on enemmän myönteisiä ja hyväksyttäviä puolia kuin kielteisiä, joten se voitaneen hyväksyä esitetysti. Nykymuodossaan strategia-asiakirja heijastaa juridisesti kaupunginvaltuuston tahtotilaa. (JM)

***

Iikka Nikkinen:
Kiitos puheenjohtaja. Arvon valtuutetut, kaupunkilaiset, viranhaltijat ja muut paikalla olijat.

Tässä käsitteillä olevassa strategiassa on hyvä fiilis ja loistavia tavoitteita. Se on myös visuaalisesti tuotettu selkeästi ja strategisten tavoitteiden hyvä meininki kohtaa visuaalisuuden.

Koska kyseessä on yksi valtuuston tärkeimmistä päätettävistä asioista, joka tulee ohjaamaan valtuuston työskentelyä aina vuoteen 2025, on tärkeää keskustella avoimesti strategisista tavoitteista. Niitä ei saa liikaa verrata nykyhetkeen, on tärkeää tiedostaa nykyhetken tilanne ja jatkaa Kangasalan kehitystyötä. Valitettavasti strategia hieman jää passiivisen puolelle kun katsotaan isompien tavoitteiden alla olevia toimenpiteitä, konkretia puuttuu joistain merkittävistä tavoitteista. Valitettavasti passiiviset strategiat jäävät herkemmin pölyttymään pöytälaatikkoon. Esimerkiksi kasvatuksen edelläkävijyyden alla on kirjattu “Tarjoamme turvalliset, terveelliset ja laadukkaat oppimisympäristöt”. Tarkoittaako tämä sitä, että vuonna 2025 Kangasalla ei ole sisäilmaongelmia yhdessäkään koulussa?

Kasvatuksen ja opetuksen edelläkävijyys on loistava tavoite. Tiedämme nyt jo joitain epäkohtia, jotka korjaamalla pääsemme lähemmäksi edelläkävijyyttä. Yksi esimerkki on luokkakoot. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisussa Tulevaisuuden peruskoulu tulee esiin se, että luokkakoon pienentyessä oppimistulokset paranevat. Lisäksi on saatu näyttöä myös siitä, että pienemmän luokkakoon vaikutukset ulottuvat myöhempään elämään pidentyneinä opintoina, korkeampina tuloina ja köyhyyden vähenemisenä.

Henkilöstön alle on määritelty: “Panostamme työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen”. Olenko nyt ymmärtänyt oikein, että tulevien vuosien aikana henkilöstön aliresursointiin puututaan voimakkaasti?

Mitä esimerkiksi tarkoittaa “Palvelemme hyvällä asenteella”? Eikö tämän pitäisi olla itseisarvo meille jokaiselle? Ja minusta kuulostaa hieman omituiselta, että virheiden salliminen ja virheistä oppiminen on määritelty strategiaan. Osa ihmisenä olemista on virheiden teko ja niistä oppiminen.

Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen on määritelty ainoastaan kulkutapamuotoihin ja kestävään liikkumiseen. Nostin tämän asian esille jo syyskuun valtuustoseminaarissa yhdessä muiden valtuutettujen kanssa. Lähes jokaisen tavoitteen alle voisimme määritellä ilmastonmuutoksen ehkäisemisen. Strategiasta puuttuu kokonaan maininta energiatehokkuudesta sekä kestävästä ja ekologisesta kaupunkisuunnittelusta, ainoastaan hiilineutraalius on mainittuna hieman vaisusti kestävän kasvun kanssa. Eikö aitoa edelläkävijyyttä olisikin mahdollisimman ekologinen ja mahdollisimman ilmastoystävällinen kaupunki? (IN)

 

1. touko, 2018

Kaupunginvaltuutettu Iikka Nikkinen
Suoraman työväentalolla 1.5.2018

Arvon toverit
Olen suuresti kiitollinen siitä, että minut pyydettiin avaamaan Kangasalan sosialidemokraattien ja Vasemmiston perinteisen työväen vappujuhlan. Kun noin reilu vuosi sitten koin ajan olevan kypsä omalle poliittiselle aktivoitumiselle niin minua jännitti aika paljon se, kuinka minut otetaan vastaan paikkakunnalla jossa olen asunut vasta vähän aikaa. Jännitykseni osoittautui turhaksi hyvin äkkiä, sillä minua ei ainoastaan vastaanotettu Kangasalan Vasemmistoliittoon positiivisesti ja lämpimästi vastaan, mutta olen myös kokenut Kangasalan SDP:n ihmisten toivottaneen minut tervetulleeksi Kangasalle. Vaikka meillä poliitikoilla ja yhdistyksillämme on välillä tervettä erimielisyyttä politiikasta, vallitsee mielestäni välillämme toveruus ja ymmärrys työväen aatteesta. Pitkäkestoisesta toveruudesta yhdistystemme välillä kertoo se, että tämä tilaisuus on perinteisesti järjestetty jo useita kertaa yhdistystemme kesken. 

Toveruutta työväenliikkeiden välillä tarvitaan nykyaikana, sillä työ elää suurten murroksien keskuudessa tällä hetkellä. Vahvaa työväenliikettä tarvitaan, jotta voidaan hallita murrokseen liittyvät riskit sekä tietysti hoitaa murroksen mahdollisuudet mahdollisimman hyvin. Vahva työväenliike on ollut yksi hyvinvointivaltion kulmakivistä, enkä näe mitään syytä sille miksei se olisi myös yksi tulevaisuuden hyvinvointivaltion kulmakivistä. Hyvinvointivaltio liitetään maailmanlaajuisesti lähes automaattisesti Suomeen ja Pohjoismaihin. Tämä solidaarinen suomalainen yhteiskunta jossa olemme saaneet elää, ei ole ollut aina olemassa tai muodostunut tyhjästä, vaan sen on muodostanut kova työ oikeiston vastustuksesta huolimatta. Koen itse suurta kiitollisuutta hyvinvointivaltiotamme ja sen rakentajia kohtaan. Tulen hyvin pienituloisesta perinteisestä duunariperheestä, jota 90-luvun lama kohteli kovalla kädellä. Tämä yhteiskunta tuki perhettäni pärjäämään ja tämä yhteiskunta on luonut minulle mahdollisuuksia, jotka olisivat lähes mahdottomia ilman työväenliikkeen kovaa työtä. Tätä työtä ja solidaarisuutta tarvitaan murroksen aikana, sillä murroksesta pyrkivät hyötymään kaikki. Oikeisto ja sitä tukevat tahot runnovat läpi palkkojen alennuksia, palvelujen ja sosiaaliturvan leikkauksia. Nämä röyhkeät teot työväenliikkeen aikaansaannoksia vastaan koristellaan termeillä kuten esimerkiksi kilpailukykysopimus, aktiivimalli, valinnanvapaus ja hallintarekisteri. 

Arvon toverit
Kun nämä termit riisutaan ja katsotaan aidosti sitä mitä termit tarkoittavat, paljastuu termien takaa oikeistolainen ideologia. Kilpailukykysopimuksella muun muassa leikattiin lomarahoja ja pidennettiin työaikoja. Aktiivimalli pahimmassa tapauksessa leikkaa tosiasiassa työttömyysetuja työttömältä ihmiseltä, joka ei esimerkiksi ole sadoista työhakemuksista huolimatta työllistynyt. Valinnanvapaus on oikeiston paras vappunaamari, sillä tuo termihän kuulostaa pelkästään positiiviselta. Tuon termin avulla saatetaan luoda Suomeen sosiaali- ja terveyspalveluihin yksityisten yritysten markkinoiden karnevaalit joiden epäkohtien korjaaminen tulee olemaan miltei mahdotonta. Hallintarekisteri, tuo vuonna 2015 romukoppaan heitetty termi tuli takaisin politiikkaan jostain syystä, sen jälkeen kun hallitus alkoi työstää sosiaali- ja terveyspalveluiden voimakasta yksityistämistä. Hallintarekisterin avulla omistajuuden läpinäkyvyys heikkenee. Meidän kaupunginvaltuutettujen on tulevaisuudessa mahdollisesti huomattavasti vaikeampi aidosti tietää ketkä esimerkiksi oikeasti omistavat Kangasalan sosiaali- ja terveyskeskuksen. Näiden asioiden johdosta toveruudella eri yhdistysten välillä varmistetaan turvallinen ja inhimillinen työväen tulevaisuus.

Tässä salissa on sisällä hurja kokemus ja tietotaito politiikasta, Kangasalan sekä työväenliikkeen historiasta. Osalla teistä on myös ikäviä muistoja Kangasalan viime vuosien äärimmäisen tiukasta taloudellisesta tilanteesta, tuo tiukka tilanne ohjasi päättäjiä tekemään suuria leikkauksia julkisiin menoihin ja palveluihin. Nämä vaikeat päätökset ovat mahdollistaneet Kangasalan taloudellisen tilanteen kääntymisen positiiviseksi. Näenkin nyt positiivisen mahdollisuuden ylläpitää yhdistystemme toveruutta valtuustotyöskentelyssä ja lähteä varovaisesti panostamaan takaisin kaupunkilaistemme palveluihin.

Arvon toverit ja ystävät. Haluan toivottaa teille jokaiselle mahtavaa vappua! Tervetuloa nauttimaan ja juhlimaan työväen juhlapäivänä. Nautitaan yhdessäolosta ja toistemme seurasta. Kiitos ja tervetuloa!

 

10. huhti, 2018

Tämän vuoden alusta astui voimaan ns. työttömyysturvan aktiivimalli (HE 124/2017 laeiksi työttömyysturvalain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta).

Se tarkoittaa, että työttömän pitää tehdä 65 päivän tarkastelujakson aikana vähintään 18 tuntia työehtosopimuksen mukaan palkattua työtä, ansaittava yritystoiminnassa yhteensä vähintään 23% yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta eli tänä vuonna 241 euroa tai oltava viisi päivää T&E-toimiston työllisyyttä edistävissä palveluissa. Muutoin hänen työttömyysturvaansa leikataan 4,65 prosentilla.

Malli voi johtaa työttömän kannalta vaikeisiin, jopa kohtuuttomiin tilanteisiin. Työtön ei voi itse päättää palkkaako työnantaja hänet töihin tai onko viranomaisilla riittävästi voimavaroja tarjota työllisyystoimenpiteitä.

Tilastokeskuksen ja Kansaneläkelaitoksen tietojen mukaan Kangasalla 358 työtöntä ei ole täyttänyt aktiivisuusvelvoitetta. Tämä luku vastaa Kangasalla 51,1% Kelan peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavista työttömistä. Kangasala sijoittuu erittäin heikosti vertailussa muihin noin 30 000 asukkaan kuntiin tai kaupunkeihin. Nokialla vastaava luku on 37,6% ja Ylöjärvellä 36,5%. Ainoastaan yhdessä samankokoisessa kunnassa tilanne on huonompi kuin Kangasalla.
Kangasalan kaupungin positiivinen taloustilanne antaa mahdollisuuden osoittaa myötätuntoa vaikeassa tilanteessa oleville työttömille työnhakijoille.

Edellä olevan perusteella me allekirjoittaneet Kangasalan kaupunginvaltuutetut esitämme, että:

– Kangasalan kaupunki selvittää, miksi näin monta kangasalalaista työtöntä ei ole pystynyt täyttämään hallituksen asettamaa aktiivisuusehtoa.
– Selvityksen pohjalta kartoitetaan kuinka paljon maksaisi näiden henkilöiden työllistäminen tai ohjaaminen työllisyyspoliittisten toimenpiteiden piiriin.
– Yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa järjestetään kaupungin talousarvion sallimissa rajoissa jokaiselle kangasalalaiselle työttömälle työllisyysmahdollisuuksia tai mahdollisuuksia osallistua työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin niin, etteivät he joudu aktiivimallin työttömyysturvaleikkurin piiriin.

Kangasala 9.4.2018

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä

Iikka Nikkinen  Ranja Aukee  Jorma Mäntylä

25. maalis, 2018

Onko ensi syksynä maakuntavaalit? Mitään varmuutta ei ole toteutuuko kokoomuksen ja kepun koplaus ”minulle markkinat, sinulle maakunnat”. Puolueet ovat joka tapauksessa varautumassa vaaleihin, ja ehdokkaita etsitään.

Kaikissa puolueissa ehdokkaiden löytäminen on vaikeaa, sillä kukaan ei tiedä millaiseen hallintohimmeliin on päätään työntämässä. Epäilykset tuskin vähenevät, kun ehdokkuutta harkitseva lukee Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisun 29/2017 Vaikuttava valvonta osana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Sivun 48 organisaatiokaavio kertoo, että ”vastuuministeriöiden, valvontaviranomaisten ja muiden valtion viranomaisten sekä järjestämisvastuussa olevien maakuntien ohjaus, seuranta- ja valvontatehtävät ja menettelyt näyttävät kuitenkin melko vaikeaselkoisilta”.

Julkaisun perusteella on varmaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon hallintohimmelit eivät ainakaan vähene. Kuntien ja valtion väliin luotava maakuntahallinto luo uuden byrokratian, kuten Max Weber ennusti kuuluisassa byrokratiateoriassaan.

Puolueiden pitäisi perustella maakuntavaaleissa ehdokkuuden mielekkyys. Miten se voi tapahtua, kun:

● Maakuntavaltuustoilla ei ole todellista valtaa. Maakunnille ei tule verotusoikeutta, vaan niiden rahoitus kootaan valtionveron yhteydessä. Järjestelmä on aivan erilainen kuin Ruotsissa, jossa maakuntahallinnon rahoitus kootaan kuntaveron yhteydessä.

● Maakunnat eivät hallitse edes omaisuuttaan, vaan sote-kiinteistöjen omistus siirtyy Maakuntien tilakeskus Oy:lle. Sille ryöstetään kuntien 45 vuoden aikana rakentamat ja omistamat terveyskeskukset, hammashoitolat ja sosiaalikeskukset. Tätä yli 4 miljardin euron kiinteistömassaa hallinnoi Olavi Hiekan johtama 6-miehinen hallitus. Koska se on osakeyhtiö, sen ei tarvitse välittää maakuntavaltuustoista eikä sitä koske julkisuuslaki.

● Nykymuotoiset Aluehallintovirastot (Avi) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (Ely) yhdistetään valtiolliseksi lupa- ja valvontavirastoksi (Luova). Yleisen edun valvonnan edellytykset heikkenevät, koska Luovassa viranomaisilla ei enää olisi valitusoikeutta. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan yleistä etua valvovien viranomaisten valitusoikeus on ollut tärkeä osa hallintoprosessia. Maakuntauudistus on vakava uhka ympäristölle, toteavat Sll:n Pasi Kallio ja Raija-Leena Oranen (HS 14.2.18).

● Entä jos valtionveron yhteydessä kootut rahat eivät riitä tuottamaan palveluja maakuntien alueella? Ne joutuvat silloin päättämään mistä leikataan, ja mitä ilmeisimmin syntyy kuntien pakkoliitosautomaatti. Tai sitten korotetaan reippaasti asiakasmaksuja.

● Säästöjä uusi maakuntahallinto ei tuo. Uusi välibyrokratia lisää väistämättä kuluja.

● Suomessa ei ole maakuntavaaliperinnettä. Ruotsissa se on ollut yli 150 vuotta. Kunnallisalan kehittämissäätiön Kaksin gallupin mukaan maakuntavaalit kiinnostavat ihmisiä vähemmän kuin eurovaalit (52%), Maakuntavaaleista on tutkimuksen mukaan kiinnostunut vain 47 prosenttia vastaajista. Suomessa eurovaaleissa on äänestäyt 35-41%. Gallupin perusteella maakuntavaalien äänestysprosentti voi jäädä 35:n tienoille.

● Huono maakuntauudistus romahduttaa äänestysinnon myös kuntavaaleissa. Noin 55% kuntien taloudesta on ollut sosiaali- ja terveystointa. Kuinka moni viitsii äänestää kuntavaaleissa, kun valtuustoille jäävät vain tekninen ja sivistystoimi?

● Lopputulema on paikallisdemokratian alasajo Suomessa. Maakuntauudistus taannuttaa Suomen paikallishallinnon 1800-luvun tasolle.

JORMA MÄNTYLÄ