18. heinä, 2018

            Sote-ajatuksia 16.7.2018

Olen miettinyt, miksi sotesta on niin vaikea puhua ja kirjoittaa. Pelkäänkö, etten osaa sanoa, mitä pitäisi tehdä, kasvojen menettämistä, vai kenties jotakin suurempaa?

Asia oli mielessäni virkistysmatkalla Ruovedelläkin, turpakäräjillä, noitakäräjien yhteydessä järjestetyssä poliitikkojen tentissä. Puheenjohtajana toimi kaupunginjohtaja. Paikalle oli tullut kahdeksan kansanedustajaa, ei yhtään Vasemmistoliiton edustajaa. Keskustelu pyöri tutuissa aiheissa, kunnan elinvoimaisuuden lisäämisessä, luonnonsuojelussa, matkailun edistämisessä, rakentamisessa, työllistämisessä ym., mutta ei sanaakaan sotesta. Yllättäen puheenjohtaja antoi vain yhden keskustelupuheenvuoron yleisölle, mikä sekään ei liittynyt soteen. Ihan samanlaisia ovat olleet kokemukseni Kangasalan valtuustossa.

Facebookin eriarvoisuus–ryhmässä asiantuntijat keskustelevat enimmäkseen keskenään. Sotekielteisiä kannanottoja hallituksen suunnitelmiin perustellaan tilastoilla ja tutkimuksilla. Niiden sanoma ei paljon auta, sillä takana väijyy pelko, että tämä aiottu ratkaisu menee läpi ilman että heidän tai meidän mielipidettä kysytään. Mielipiteiden takana ei tunnu olevan riittävästi analyysiä. Pulma lienee enemminkin siinä, että monimutkaisiin ongelmiin ei ole helppo antaa yksinkertaisia vastauksia. Voimat eivät riitä kapitalismi-laivan kääntämiseen, sillä koko maailmantalous nojaa taloudellisen voitontavoittelun periaatteeseen.

Yksityisen terveysbisneksen toiminnan tavoitteena on viime vuosina ollut terveydenhuoltojärjestelmän valloittaminen. Yrityskaupat ovat jokapäiväisiä. Kun terveys, sairaus ja terveydenhuolto alistetaan täysin markkinavoimille, tapahtuu elämänvoimien riistäminen salakavalasti, palanen kerrallaan, osittain hitaasti hivuttaen ja lopulta raivokkaasti valloittaen, strategisesti. Palvelusten tuotannossa koetetaan kehittää standardoituja, suuren kustannushyödyn tarjoavia tuotteita. Tämä selittää niin kutsutun rusinoiden poimimisen pullasta ja johtaa muun muassa yksittäisiin sairauksiin keskittyviin palvelumuotoihin. Etä- ja digihoito taipuvat tällaiseen hyvin, ja lisäksi ne edellyttävät terveysteknologian kehittämistä lisäten samalla sen terveystavaroiden tuottamista. Sosiaalipuolella keskitytään ensisijaisesti kiinteistökauppoihin ja pienten hoivayritysten ostamiseen. Julkinen palvelujärjestelmä koetetaan saada näyttämään vanhanaikaiselta, hitaalta ja tehottomalta ja käyttäjille kerrotaan vain osatotuus. Julkisen palvelujärjestelmän rapauttaminen on ollut tarkoituksellista ja tahallista. Edellä sanottu ei tietenkään tarkoita, että kysymys olisi kertakaikkisista vaihtoehdoista, vaan priorisoinnista ja painotuksista. Kokonaisvaltaisen vastuun hoidosta ja huollosta pystyy tarjoamaan vain julkinen palvelujärjestelmä.

Tuntuu kuin ihmiset eivät näkisi, kuulisi eivätkä uskoisi, millaisessa pelissä he ovat mukana. He eivät voi kuullakaan, sillä julkisuudessa ei käydä ”terveydenhuolto kapitalismissa” –keskustelua. Terveyspolitiikka ja talouspolitiikka ovat useimmille jokseenkin tuntematonta maata. Kansalaiset tietävät, että Suomen hyvinvointi on perustunut pitkälti peruspalvelujen ja –oikeuksien mahdollisimman tasaiseen ja oikeudenmukaiseen jakautumiseen väestössä. Sote-uudistuksen uskotaan murtavan hyvinvointivaltion perusteita. Vaikeinta on ehkä uskoa, että sellaisten ihmisten määrä, jotka haluavat rikastua toisten sairauksien kustannuksella, on kasvanut. Jos hyvinvointivaltiomalli nähdään vanhanaikaisena ja kalliina, kertoo se siirtymisestä yksilön etu ensin –ajatteluun ja sen mukaiseen toimintaan. Ei siinä mielessä, että yksilö nähtäisiin lähtökohtana, vaan itsekkyyden nimissä ajatellaan amerikkalaisittain, että kyllä vahvat yksilöt pärjäävät ja ei-pärjääminen on heikkojen oma vika. Usko yksilön rajattomiin mahdollisuuksiin on ajanut amerikkalaisen terveydenhuoltojärjestelmän todelliseen kriisin. Suurella rahallakaan ei pystytä tarjoamaan edullisia terveyspalveluja, eikä ostamaan.

Ihmisillä on, Suomessakin, keskimäärin heikko tietopohja yhteiskunnallisten tekijöiden vaikutuksesta terveyteen. Sellaisia asioita ei ole opetettu koulussa - ehkei opeteta vieläkään? Monet nyt päättävillä paikoilla olevat ovat samassa tilanteessa.

Samantapaisiin ajatuksiin lienee tullut Li Andersson (KU 21.6.2018) puheenvuorossaan, joka netissäkin on julkaistu sekä Antti Holopainen (KU 6.7.2018) artikkelissaan. Holopainen näki yhtenä suurena virheenä EU:n hankintalain mukaisen päätöksen avata sosiaali- ja terveyspalvelut kilpailulle. Niin sanottu valinnanvapauslaki sinetöi toteutuessaan julkisen terveydenhuollon alasajon. Se luo järjestelmän, missä terveyspolitiikan tavoitteena ei ole enää kansalaisten terveyden yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Näennäismarkkinoiden luomisella tähdätään kilpailuun, jossa voittajana ei ole väestön hyvinvointi, vaan pienen väestönosan yltäkylläiset elinolot.

Olen pitänyt itseäni optimistina, mutta sotenäkymäni on pessimistinen. Kriitikkokuoroon liittyminen ei myöskään paljoa auta, sillä isot sote-päättäjät eivät asu täällä päinkään. Kannattaa kuitenkin yrittää taistella Kangasalan asukkaiden hyvinvoinnin puolesta ja nähdä että hyvät julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat keskeinen osa hyvinvointia, nyt ja tulevaisuudessa. Sote ei ole menossa minnekään. Samat työntekijät, samat palvelusten käyttäjät ja veronmaksajat jatkavat ja saavat toivottavasti päättää palvelusten järjestämisestä ja rahoittamisesta. En todellakaan vastusta yksityistä yrittämistä, mutta terveysbisneksessä isot jyräävät, pienet sortuvat ja käyttäjät häviävät. Toivomme on julkisen järjestelmän kehittämisessä.

                                                                                 Ranja Aukee

21. kesä, 2018

Kangasalan Vasemmistoliitto katsoo, että Kangasalan Uimahalli Oy:n toimitusjohtajan erottaminen vahingoittaa kaupungin etua.

Toimitusjohtaja Paula Liinamaa on hoitanut tehtävää pitkään menestyksellisesti. Hänen aikanaan uimahallin suosio ylitti ennätyksellisen 200 000 kävijän rajan, minkä vuoksi alkoi laajennustyö. Touko-kesäkuussa tehdyn työilmapiiritutkimuksen mukaan hallin henkilökunnasta 92% oli tyytyväisiä toimitusjohtajaan. Liinamaa on laajasti arvostettu alallaan.

Laajennustöiden ja läheisyyteen rakennettavan hotellin rakennustöiden ollessa menossa on hämmästyttävää, että kokonaisuutta hyvin hallitseva ja ohjaava toimitusjohtaja erotetaan. Ilmaisemme pahoittelumme tapahtuneesta. Erottaminen tapahtui kunnan muututtua kaupungiksi ja uudistettua julkisuuskuvansa. Tapahtuma ei vastaa iskulauseita ”oksalla ylimmällä” ja ”vaatimattomasti paras”.

KANGASALAN VASEMMISTOLIITTO RY 18.6.2018

13. kesä, 2018

Vasemmiston ryhmäpuheenvuoro:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, virkamiehet ja yleisö.

Elämme noususuhdanteen huipulla, ja tämä on jo muutaman vuoden näkynyt tuntuvana verokertymän nousuna. Kangasalan tilinpäätös 2017 osoittaa peräti 11,7 miljoonan euron ylijäämää. Voimme tietysti olla tyytyväisiä, mutta samalla on kysyttävä onko tuloksesta maksettu liian kova hinta?

Ylijäämän pääasialliset selittäjät ovat verokertymän kasvu sekä henkilöstön tuntuva väheneminen. Verojen tuottoa taas selittää kapitalistinen noususuhdanne, jonka voimakkuutta ei Suomessa eikä täällä Kangasalla 2013-14 leikkausten aikaan monikaan osannut ennakoida. Suomen vienti vetää uudenlaisen D-vitamiinin ansiosta, eli euron arvo on laskenut suhteessa dollariin. Siksi verokertymän nousu on ylittänyt odotukset, ja ei ole yllätys, että kokoomus on jo esittänyt korotettiinko kuntaveroa liikaa ja pitäisikö sitä nyt laskea.

Kokosin valtuustokausien 2013-17 tilinpäätökset (miljoonia euroja):

2013

6,4

2014

-1,7

2015

5,7

2016

8,8

2017

11,7

Yhteensä

+ 30,9

Lähde: Tilinpäätökset 2013-2017.

Kuluneiden viiden vuoden aikana Kangasala on tehnyt ylijäämää huimaavat 31 miljoonaa euroa. Mihin rahat ovat menneet? Tavallinen kuntalainen näki nelisen vuotta sitten miten palveluja leikattiin ja palvelumaksuja korotettiin. Moni toivoo perustellusti leikattujen palvelujen palauttamista ja palvelumaksujen alentamista.

Vaan ei, Kangasala lyhentää velkaa. Se on nyt 1704 e/asukas (viime vuonna 1986 e/asukas), ja siis reilusti alle Suomen kuntien keskiarvon (2829 e/as). Kun korot ovat historiallisen alhaalla, nollaa tai jopa negatiivisia, olisi mielekästä hyödyntää investoinneissa halpaa rahaa. Onko käymässä niin, että lyhennetään velkaa alhaisten korkojen oloissa ja otetaan lainaa korkotason noustua?

Kaupunginhallitus esittää yksimielisesti huimaavaa 8 miljoonan euron investointivarausta. Palvelukeskukset laskevat yhä vuosittain paljonko menoja on leikattu, mitä toimintoja on lopetettu tai ulkoistettu, ja miten pienemmällä työntekijäjoukolla työtä tehdään. Kangasalan tilastokirja kertoo, että vuonna 2012 kunnalla oli 2112 työntekijää. Vuonna 2017 heitä oli 1877, vähennystä peräti 235. Henkilöstökustannukset ovat tämän seurauksena laskeneet vuonna 2017 yli 3 miljoonaa euroa, ja se onkin verokertymän ohella toinen pääselitys 11,7 m€ ylijäämälle. Olisi järkevää, että reilua ylijäämää käytettäisiin leikattujen palvelukeskusten resurssien palauttamiseen ja palvelumaksujen alentamiseen.

Vaan ei. Kunnanhallitus esittää yksimielisesti, että suurin osa 8 miljoonan euron investointivarauksen yli jäävästä käytetään sekin investointeihin, sinänsä aivan hyväksyttäviin kohteisiin, kuten Ruutanan päiväkotiin, Sahalahden kevytliikenneväylään jne. Haluaisin kuulla onko palvelukeskukset tuomittu ikuisen häviäjän rooliin, eli niille ei ole luvassa edes leikattujen resurssien palautusta? Muistutan, että kaupunkistrategian mukaan tavoitteena on kaupunkilaisten hyvinvointi.

Työterveyshuolto yksityistettiin valtuuston päätöksellä 2016. Perusteluksi ilmoitettiin säästöt. Nyt toteamme, että kulut ovat päinvastoin nousseet, ja vieläpä sadoin tuhansin euroin. Valitettavasti tilinpäätöksessä asiaa piilotellaan. Työterveyttä koskeva luku on kokonaan poistettu tilinpäätöskirjasta. Valtuuston iltakoulussa kerrottiin tarkka summa, mutta aineistoja ei ole valtuuston extranetissä. Joka tapauksessa toteamme, että Terveystalo Oy osaa laskuttaa.

Tilinpäätöksen sivulla 115 kerrotaan, että johdannaissopimus Danske Bankin kanssa on päättynyt 4.6.2017. Mistään ei ilmene lopputulosta, mitä johdannainen maksoi tai tuotti kunnalle. Nämä johdannaiset ovat aiheuttaneet miljoonatappioita muun muassa Lahden, Oulun, Jyväskylän ja Tampereen kaupungeille. Kuntien ei kuulu olla mukana johdannaisten kaltaisessa riskibisneksessä.

Kokonaisuutena toteamme, että Vasemmiston ryhmä ei tee muutosesityksiä kh:n esitykseen. Edellytämme kuitenkin, että 2019 talousarvion laadinnassa otetaan huomioon pitkään jatkuneet ylijäämät.

Jorma Mäntylä
Vas.

13. kesä, 2018

Valtuutettu Ranja Aukeen puhe 11.6.2018 § 59:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat.

Kun ensimmäisen kerran luin kaupunginhallituksen vastauksen aloitteeseemme, en ollut uskoa silmiäni. Olin niin sanotusti ällikällä lyöty. Useampi lukemiskerta osoitti, että kaupunginhallituksen ja aloitteen esittäjän näkemykset kyseessä olevista asioista erosivat merkittävästi toisistaan. Näkemykseni mukaan Kangasalan kunnan johto vähättelee esillä olevan asian merkitystä ja tätä aloitetta.

Olen toiminut työsuojelu- ja työturvallisuus-organisaatioissa ja tasa-arvolautakunnassa. Olen kuullut monien henkilöiden tapauksista ja seurannut heidän kamppailujaan oikeuksiensa puolesta.

Kaupunginhallitus vastaa moneen kertaan, että asiaan liittyvät säädökset ja ohjeet ovat kunnossa ja että asiasta on keskusteltu monissa paikoissa. Informaatiolla ja keskusteluilla on oma tärkeä merkityksensä, mutta niiden pohjalta täytyy luoda selkeä toimintamalli erilaisiin tilanteisiin, joiden kehittymistä täytyy myös seurata ja arvioida.

Kovin väite on, että Kangasalan kaupungin työntekijöiden keskuudessa ei kiusaamista ja häirintää ole koettu ongelmaksi. Vastaajat eivät esitä yhtäkään kyselytutkimuksen tai selvityksen tietoa väitteensä tueksi. Hyvinvointi-kyselyissä ei ole kysytty mitään kiusaamisesta eikä häirinnästä. Tähän tarkoitukseen olisi käytettävissä valmiita lomakemalleja, esimerkiksi valmeri-kysely (ohjeet ym. löytyy netistä). Sen sijaan on viimeksi kysytty, esimerkiksi sote-palvelualueen työntekijöiltä, millaiset tekijät olisivat tärkeitä vaikuttamaan siihen, että he viihtyisivät työssään paremmin. Sangen usein vastauksissa mainittiin, ”johtaminen”, ”esimiestyö”, ”selkeät toimintaohjeet”, yms.

Valtion- ja kuntahallinnossa pakolliset työsuojelu- ja työterveysvelvoitteet on totta kai muodollisesti hoidettu. Vaikeissa tapauksissa, esimerkiksi sellaisissa, missä esimies kiusaa alaistaan (toiseksi yleisin ilmoitettu kiusaamistilanne), eivät yleistasoiset ohjeistukset riitä. Samoin myös esimerkiksi tilanteissa, missä työtoverit rupeavat systemaattisesti kiusaamaan yhtä työyhteisön jäsentä. Suurin osa kiusaamisesta ja häirinnästä jää piiloon, koska niiden kohteeksi joutuneet pelkäävät, ettei heitä oteta vakavasti ja ilmoittaminen voi vaikuttaa heidän työuraansa. Turvallisuuden takia vastuusuhteiden on oltava tapausten esiintulo- ja jatkovaiheissa mahdollisimman selvät.

Sote-palvelualueella sairauspoissaolot olivat viime vuonna kasvaneet ja mielenterveysongelmat olivat toiseksi suurin syyryhmä poissaoloihin. Pitkittynyt kiusaaminen ja häirintä aiheuttavat sekä fyysistä että psyykkistä oireilua ja voivat johtaa vakaviinkin sairauksiin, muun muassa masennukseen, työkyvyttömyyteen tai työpaikan jättämiseen. Yksikin kiusaamisesta tai häirinnästä sairastunut työntekijä on liikaa!

Aloitteeseen vastanneet vetoavat kaupunkistrategiaan todeten näin: ”Kaupunkistrategian mukaan henkilöstö on osaavaa, hyvinvoivaa ja motivoitunutta. Strategian mukaan panostetaan työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen”.

Strategiassa ilmaistaan tavoitteita, visioita ja arvoja, jotka on yhteisesti koettu tärkeiksi ja joita tavoitellaan. Strategia ei ole vallitseva totuus asiasta. Strategia antaa pohjan ja suunnan toiminnan suunnittelulle ja toteuttamiselle.

Kangasalan kaupunkistrategian keskeiset arvot ovat avoimuus, edelläkävijyys, turvallisuus, luotettavuus ja vastuullisuus. Tässä kiusaamis- ja häirintäasiassa ollaan kaukana näistä arvoista.

- Jos jokin asia ei ole päättäjille ja viranhaltijoille ongelma, se ei todista, etteikö kunnan työntekijöillä olisi ongelmia.

- Vastauksen ilmentämät asenteet eivät todellakaan ilmennä edelläkävijyyttä vaan jotakin ihan muuta. Espoon kaupunki on esimerkiksi käynnistänyt oikeusministeriön Häirinnästävapaa –kampanjan viime vuoden lopulla ja koonnut yhteen kaupungin eettiset periaatteet sekä laatinut uusitut tilannekohtaiset ohjeet. Ehkä juuri näiden ansiosta ovat häirintäilmoitukset kaupungissa vähentyneet.

Kaupunginhallituksen vastauksessa työpaikkakiusaamista ja seksuaalista häirintää ei katsottu niin tärkeiksi asioiksi, ” että ne kannattaisi nostaa kaupunkistrategian tai henkilöstö- ja työhyvinvointiohjelman tasolle”.

Tällä luonnehdinnalla kaupunginhallitus ilmeisesti haluaa osoittaa, että ei ole tarvetta eikä halua julistaa kaupungille nollatoleranssia kiusaamiselle ja häirinnälle eikä myöskään lisätä hyvinvointisuunnitelmaan lukua näistä aiheista, kuten aloitteessa esitettiin. Päätösesityksessään hallitus haluaa, että asia on loppuun käsitelty.

Kangasalan Sanomissa oli noin kaksi viikkoa (13 vrk)sitten tätä asiaa koskeva juttu otsikolla ”Kaupungilla on häirinnän käsittelyyn vakiintunut tapa” (KS 30.5.2018).Juttu sisältää kaupunginhallituksen nyt käsillä olevan vastauksen aloitteeseemme lähes sanasta sanaan. Tällainen käytäntö ei mielestäni ole hyvän hallintotavan mukainen. Kaupunginhallituksen tekemän päätösesityksen julkaiseminen tosiasiana paikkakunnalla laajasti leviävässä lehdessä ennen kuin valtuusto on tehnyt asiassa päätöksen, osoittaa mielestäni paitsi itse asian, myös valtuuston väheksymistä. Tässä tapauksessa tiedotuksella ei ollut uutisarvoa, jolla voisi perustella sen ennenaikaista julkaisemista.

Väitän, että vaatimalla nollatoleranssia kiusaamiselle ja häirinnälle Kangasalan kaupunki olisi edelläkävijä, rohkea ja ennakkoluuloton, edistyksellinen kaupunki, joka avoimesti tuo esiin puutteita ja ongelmia ja tekee parhaansa niiden korjaamiseksi. Kaupunki voisi näiltäkin osin pyrkiä takaamaan kaikille turvallisen ja hyvän työ- ja elinympäristön, kannustaa aloitteellisuuteen ja avoimuuteen, hyvän tekemiseen ja kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti.

TEEN MUUTOSESITYKSEN. Aloite palautetaan kaupunginhallituksen uuteen valmisteluun.
---   ---
ÄÄNESTYSTULOS: 27-24 ei palauteta, kh:n vastaus hyväksyttiin.

19. touko, 2018

Kimmo Suomi, Työväen urheiluliiton puheenjohtaja, professori

Hyvät liittotoverit. Kiitän Kangasalan Urheilijoita ystävällisestä kutsusta saapua pitämään juhlapuhe seuranne 50-vuotisjuhlassa.

Kangasalan Urheilijoiden synnyn aikaan vuonna 1968 Suomessa elettiin voimakasta länsimaisen radikalisoitumisen vaihetta yhteiskunnallisesti. Vanha maatalousvaltainen yhteiskunta yhteiskulttuuriarvoineen oli muuttumassa korkeasti teollistettuun yhteiskuntaan. Elinkeinorakenne oli saanut uuden haastajan, yhä enemmän teollistuneen yhteiskunnan. Vapaa-aika tuli entistä tärkeämmäksi, kun sitä ei sitonut samassa määrin kuin aiemmin maatalouden päivittäiset tai vuotuiset rytmit.

TUL:n synnyn välitön syy oli vuoden 1918 onneton sisällissotamme, jonka päättymisestä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Sisällissodan muistoihin kiinnitetään oikeutetusti huomiota TUL:n synnyssä, mutta oli myös muita välittömiä syitä perustaa TUL. Sisällissodan vaikutuksista voi mainita esimerkinomaisesti Tahko Pihkalan, joka esitti, että punaisilla tai heidän lapsillaan ei ole oikeutta käyttää Vierumäen urheiluopistoa. Sama mies oli paikalla Kuhmoisissa, kun Harmoisten sairashuoneella surmattiin kaikki 13 punaista potilasta sänkyihinsä ja todistajaksi joutuneet sairaanhoitajat. Pihkalla ei tiettävästi itse ollut teloittajana, mutta osallisena virolaisen Hans Kulmin joukkoihin, joista Kuhmoisten murhien jälkeen käytettiin nimitystä ”Kuhmoisten pirut”, jotka liikkuivat silloin nopeasti paikasta toiseen sadoilla hevosilla. Sama mies Pihkala, kirjoitti SVUL:n ensimmäisen ohjelman nimellä ”Liikunto kaikille” ja myös ruotsiksi ”Iddrott för alla”.

Työväen urheiluseurat halusivat silloista SVUL:a enemmän kiinnittää huomiota työväestön asuin- ja muihin elinoloihin kuten hygieniaolosuhteisiin. Liikunnan harjoittajalle ei riittänyt kerta viikossa sauna. Työväen urheiluseurat ajoivat työväestölle parempia asuinolosuhteita. Työläisurheiluseurat näkivät tehtävänsä laajemmin ja katsoivat tehtäväkseen koko väestön elinolosuhteiden parantamisen. Kyse ei siis ollut vain liikunnasta itseisarvona vaan urheilulla ja liikunnalla nähtiin liikunnan riemun ohella myös yhteiskunnallinen merkitys. Koska tämän kaltaisia liikuntaa isompia tavoitteita ei voinut SVUL:ssa ajaa, työväenseurat siirtyivät SVUL:n ulkopuolelle. Kun sisällissotaan punaisten puolella osallistuneet yksittäiset seurat ja urheilijat erotettiin SVUL:sta, perustivat 56 seuraa 26.1.1919 Työväen Urheiluliiton Helsingissä Raittiusseura Koiton talossa ja juhlasalissa. Sali sijaitsee edelleen Helsingin ydinkeskustassa Forumin kiinteistössä.   

Aina ei seuratoiminnassa aherrettaessa muisteta, mikä on tärkein ero TUL:n ja SVUL:n, TUL:n ja SLU:n, TUL:n ja Valon välillä. Se on ollut ero suhtautumisessa työvoiman uusintamiseen. Toisin sanoen kautta aikain TUL on halunnut parantaa työväestön ja palkansaajien sekä heidän perheittensä ja lasten monipuolista kuntoa ja hyvinvointia. Työvoiman uusintamiskysymyksessä nykypäivänä on kyse aikuisväestön osalta siitä, miten työyhteisöliikunta organisoidaan ja miten liikunnan kustannukset jaetaan työnantajien ja palkansaajien kesken. Työyhteisöliikunta on tutkimusteni mukaan 2000-luvulla ollut eniten kasvava liikunnan alue. Jopa puolet työnantajista osallistuu työyhteisöliikunnan kustannuksiin. Työläisurheilun kansainvälinen toimisto perustettiin Sveitsin Luzerniin jo 1913. Erityisesti saksan- ja ranskankielisillä alueilla Euroopassa oli kansallisia työläisurheiluliittoja 20 vuotta ennen kuin TUL syntyi Suomeen. Ne olivat osa järjestäytynyttä työväenliikettä. Niin myös TUL liittyi perustamisen jälkeen osaksi suomalaista organisoitua työväenliikettä ja on sitä edelleen.

Neuvottelimme viime kuun lopulla Suomen Olympiakomitean kanssa TUL:n roolista ja tehtävistä yhteisessä kattojärjestössämme Olympiakomiteassa. Se haluaa antaa työyhteisöliikunnan TUL:lle toteutettavaksi. Meidän esitys liikkuvasta työpaikasta sai hyvän vastaanoton ja sitä alettaisiin toteuttaa Liikkuva Koulu esimerkin mukaisesti työpaikoilla. Liikkuvaa työpaikkaa työstetään tällä hetkellä olympiakomitean toimitusjohtajan ja TUL:n pääsihteerin kahden hengen työryhmässä, josta saadaan asia molempien päätettäväksi. Olemme jo nyt laajentamassa yhdessä Opiskelijoiden Liikuntaliiton OLL:n kanssa liikkuvan työpaikan hanketta myös oppilaitoksiin, jolloin voidaan puhua liikkuvasta työ- ja opiskelupaikasta. OLL:n toiminta tapahtuu yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Kangasalan Urheilijat toteuttaa jo nyt merkittävää kuntoliikuntaa Kangasalla.

Työväen urheiluliitto on puhunut viime vuosina konkreettisesti liikunnan hinnasta, joka jakaa tällä hetkellä perheitä vähintään kahteen karsinaan. Varakkaiden lapsille taataan korkeilla maksuilla mahdollisuudet laadukkaaseen liikuntaharrastukseen. Toisaalta yhä suurempi osa lapsista on ilman liikuntaharrastusta. Tutkimusten mukaan liikunnan kalleus on edelleen yksi suurimmista esteistä lasten liikunnan harrastamiselle. Pitkään maamme hyvän koulutuksen on uskottu lisäävän tietoisuutta liikunnan myönteisestä vaikutuksista ja siten koulutus lisäisi liikunnan harrastusta. Koulutusvaikutus liikuntaan on alkanut vähentyä. Syynä ovat koulutuserojen kasvaminen. Erot alkoivat kasvaa vuodesta 1995. Vuonna 1970 ja myöhemmin syntyneiden ikäluokat eivät hakeudu niin halukkaasti kuin aikaisemmin korkea-asteen koulutukseen, joka tarkoittaa että erityisesti työväestön lapset jäävät herkemmin korkea-asteen koulutuksen ulkopuolelle. Se lisää niin liikunnallisen kuin muunkin hyvinvoinnin välisiä eroja maassamme.

Olemme perusopetusikäisissä köyhimpien Itä-Euroopan jälkisosialististen maiden tasolla lasten ja nuorten liikunnassa. Yksikään perusopetuksen vuosi-ikäluokka Suomessa ei saavuta liikunnan suosituksia liikkua vähintään tunnin joka päivä. Parhaimmat vuosikerrat saavuttavat tavoitteen vain 40-prosenttisesti LIITU-tutkimuksen mukaan. Mielestäni koululiikunnan lisäämisellä 2 tuntia viikossa nykyisen 2 tunnin lisäksi liikuntakasvatuksessa kouluissa päästäisiin eurooppalaiselle keskitasolle, jossa emme nyt ole. Tämä näkyy lasten pään-, hartian, olkapäiden ja selkäsärkyjen merkittävänä lisääntymisenä viime vuosina säännöllisesti toistettavan WHO:n kouluterveystutkimuksen mukaan.

Koulun liikuntakasvatuksella voitaisiin saavuttaa merkittäviä tuloksia, koska kaikki lapset ja koko ikäluokka yhdessä ja samaan aikaan käyvät koulussa – peittoprosentti koululiikunnalle on lähes 100%. Se on vaikuttavampi paikka kuin urheiluseurat, jossa on enintään puolet lapsista jossain elämänsä vaiheessa. Koululiikuntaa pitäisi olla mieluiten joka päivä tai vähintään 4 tuntia viikossa, mikä on yleisin tapa EU-maissa organisoida koulujen liikuntaa. Monet koulut varsinkin Pohjois-Euroopassa pyrkivät tunnin liikuntatuokioon joka päivä. Kukaan ei Suomessakaan kiellä järjestämästä 1-2 vuosiviikkotuntia liikuntaa nykyistä enemmän, mutta lähes kaikki kunnat toimivat opetussuunnitelman perusteiden minimituntimäärissä. Kyse on rahasta. Yksi päätoiminen liikunnanopettaja maksaa kunnan budjetissa keskimäärin 90-100 000 € vuodessa kaikkine kustannuksineen, jossa myös liikuntapaikkakustannus ovat mukana. Laskin, että yksi vuosiviikkotunti 7-9 luokille tarkoittaisi esim. 140 000 asukkaan Jyväskylässä 270 000 € vuodessa lisää opetuskustannuksia. Koulujaan lakkauttava Jyväskylä ei edes harkitse liikunnan opetuksen lisäämistä.

Drop out eli urheiluseurasta poisjääminen on kasvanut myös TUL:n seuroissa. Kuulee usein seuraväen puhuvan, että puolet lapsista ja nuorista on mukana urheiluseuratoiminnassa. Se ei tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. LIITU-tutkimuksen mukaan enimmillään urheiluseuroissa urheillaan 5. luokkalaisina, jolloin mukana on lähes 50 % ikäluokasta, mutta 9. luokalla enää 1/3 on urheiluseuroissa mukana. Teinivuosina mukana on 20 % lapsista ja nuorista. Aikuisväestöstä enää 20 % on jäseninä, mutta aikuisista vain 10 % liikkuu urheiluseuroissa. Luvut säilyvät samanlaisena koko työiän ja putoavat eläkeikäisten keskuudessa pariin prosenttiin. Miten voidaan ehkäistä liikuntaseurasta syrjäytymistä?

Syyt seuratoiminnan jättämiseen ovat selkeät. Tärkein tekijä on liian kalliit maksut, mutta erityisesti kilpaurheilullisuus, joka aiheutuu ammattimaisesta toimintatavasta, josta puolestaan aiheutuvat korkeat maksut. Sellaiset seurat, jotka ovat uskaltaneet ottaa kilpaurheilun rinnalle 1-2 kertaa viikossa tapahtuvan matalan kynnyksen liikunnan ilman mitalitavoitteita, joutuvat hyvin usein sanomaan, että emme voi ottaa enempää, koska kaikki ryhmät ovat täynnä.

TUL:n uusin laji parkour toteuttaa juuri sellaista toimintaa, jossa kynnys on matala ja mitaleista ei kilpailla. Parkour voidaan aloittaa myös erittäin nuorena 2-vuotiaana, kun vanhemmat tai isovanhemmat ovat mukana liikkumassa liikuntatuokiossa. Olin erittäin myönteisesti yllättynyt, että temput ja sirkus ovat Kangasalan Urheilijoiden ohjelmassa mukana. Se kuvastaa ennakkoluulottomuutta. Juuri ns. uusi sirkus, jonglööri-toiminta, liikunnallinen klovneria, kiipeily ja skeittaus ovat tällä hetkellä eniten kasvavat uudet lajit, joille TUL:n ovet ovat auki. Olen ollut hieman yllättynyt joidenkin lajiliittojen ja SLU:n alueiden suhtautumistavasta uusiin lajeihin. Yleisin lajiliittolaisten väittämä lienee, että koska lajit eivät vielä ole suuria, niin odotellaan mitä niistä kasvaa. Tämä on jälkijättöistä reagoimista uuteen liikuntakulttuuriin. TUL:n on proaktiivinen jo nyt ja avaa ovet uudelle liikuntakulttuurille. TUL:n painin puolella näkee ennakkoluulottomuutta, kun mukaan on otettu nassikkapaini, polvipaini, lukkopaini, rantapaini jne. Skeittaus ja kiipeily tulevat kasvamaan sen vuoksi, että ne ovat seuraavien kesäolympialaisten virallisia lajeja Tokion olympiakisoissa 2020 ja siksi ne saavat jatkuvasti kasvavaa huomiota mediassa.

Kangasalan urheilijat on yksi kokoluokkansa parhaita urheiluseuroja TUL:ssa. Erityisesti lämmittää se, että lasten ja nuorten harrasteliikunta on laajaa. Uusia lajeja on mukana vanhojen kanssa kuten sirkusta ja akrobatiaa. Sporttileirit ja – koulut ovat KU:ssa jo vakiintuneita kuten myös temppukoulu ja yleisurheilukoulu. Myös varsinaiset lajit kuten koripallo on laajasti suosittua. Koripallo on jalkapallon kanssa yksi maailman eniten levinneistä lajeista ja siksi siihen sisältyy myös ripaus kansainvälisyyttä. Olen itse vetänyt yli 10 vuotta Säynätsalon Riennon koripallotoimintaa kaikissa mahdollisissa tehtävissä seurassa, TUL:ssa ja meidän kansainvälisen sisarjärjestömme CSIT:n koripallon teknisen komission pääsihteerinä. Koripallo on TUL:ssa ja CSIT:ssä iso laji, jolla on kasvava suosio jo ennen Lauri Markkasta kaikkialla. USA:ssa NBA-koripallo on pelaajamäärillä mitattuna USA:n suurin urheilulaji, jääkiekon NHL sen sijaan on pikkulaji.

Myös uimakouluista ja vesitaituritoiminnasta monet seurat voisivat ottaa oppia Kangasalta. Uimakoulu 12. kerran on harvinaista, kun kunnat ja seuratkin sopeuttavat uimakoulutoimintaa talouden ehdoilla. Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton uimakoulu on 10 kertaa, jolloin alkeet voidaan oppia. Uimaliiton lajiseurat pitävät esim. viiden kerran rantauimakouluja. Näin vähäisessä tuntimäärässä voidaan vain totuttautua veteen. KU68:ssa aikuisten uinnin tekniikan parantaminen ja Master Uinnit kruunaavat seuran vesiliikunnan.

Moni haluaisi varmaan olla vastaavassa seurassa kuin Kangasalan Urheilijat. Se vaatii sitoutuneen ja laajan vapaaehtoisväen toiminnan taakse. Tästäkin pitää onnitella seuraanne. Suomessa ei voida nojata vain yksityisen liikuntasektorin toimintaan, koska meillä ei ole laajoja markkinoita urheilubisneksessä. Emme myöskään halua, että yhteiskunta maksaisi kaiken. Olemme siis löytäneet oman suomalaisen hyvinvointivaltion toimintamallin yksityisen sektorin ja julkisen sektorin välissä – vapaaehtoisuuteen perustuvan kansalaisyhteiskunnan urheiluseuroissamme. Vapaaehtoisuus on suurten haasteiden edessä, kun kilpailu ihmisten vapaa-ajasta lisääntyy koko ajan. Tutkimusten mukaan voimakkaimmin ja pitkäkestoisimmin kiinnitytään urheiluseuraan, jos siinä liikutaan itse. Kukaan ei jaksa olla seurassa urheilun ulkopuolinen tarkkailija, lipunrepijä, autokuski tai joukkueenjohtaja lasten liikuntaharrastusta kauempaa puhumattakaan pitemmästä sitoutumisesta seuraan. Seurojen olisi järjestettävä myös näille toimijoille mahdollisuus liikkua omassa seurassa. Liikunta tulee henkilökohtaiseksi kuin lääkärissäkäynti vain oman liikkumisen kautta.

TUL on tänään 900 urheiluseuran ja 220 000 jäsenen liitto. Olemme seuramäärällä 10 % maamme urheiluseuroista, jäsenemme ovat 20 % maamme urheiluseurojen jäsenmääristä. TUL:lla on 15 työntekijää, joista enemmistö aluetyöntekijöinä, 15 piirijärjestöä ja 4 aluetta kullakin ilmansuunnalla. Nämä luvut on saatu, kun yhdistysrekisterisiivouksen johdosta myös TUL:n seurat on perattu. TUL on ollut suurimmillaan Matti Ahteen aikana 1980-luvulla. Olemme nyt noin puolet siitä, mutta edelleen maamme suurimpia urheilujärjestöjä, joka sai 5. suurimman valtionavun 1.4 miljoonaa euroa, kun viimeksi opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi valtionavut valtakunnallisille urheiluliitoille.

Tärkein tehtävä on tällä hetkellä valmistautua ensi vuoden TUL:n 100-vuotisjuhliin. Seuroja kehotetaan jo nyt hakemaan omille toiminnoilleen ensi vuodeksi TUL:n 100-vuotistapahtuman tunnus eli jo vakiintuneet tapahtumat tai uudet toimet voivat saada tällaisen 100-vuotistunnuksen. Painotamme alueellista toimintaa myös 100-vuotisjuhlien yhteydessä. Pääjuhla pidetään Helsingissä 15. kesäkuuta ensi vuonna. 100-vuotisjuhlatapahtumia vietetään Helsingissä 14.6. – 16.6. pitkänä viikonloppuna, jolloin liittokokous on 16.6. Helsingissä. Juhlavuosi alkaa jo 26.1. TUL:n päivänä, jolloin kutsumme Helsinkiin Raittiusseura Koiton juhlasaliin ne yli 50 seuraamme, jotka olivat perustamassa TUL:oa 100 vuotta sitten ja he varmaan tekevät päätöksen, että TUL:n toimintaa jatketaan vähintään toinen sata vuotta. Kutsumme TUL-päivään 700–800 osallistujaa TUL:n eri sidosryhmistä ja seuroista. Emeritusprofessori Seppo Hentilän TUL:n 100-vuotisjuhlakirja julkaistaan keväällä ja se on saatavilla liittojuhlatapahtumissa. Kirja ei ole TUL:n historian 4. osa vaan itsenäinen 100-vuotisjuhlakirja TUL:n toiminnasta vuodesta 1919 vuoteen 2019. Vetoan kaikkiin TUL:n seuroihin ja jäseniin, jotta osallistuisitte TUL:n 100-vuotisjuhliin seuranne, piirinne ja liiton tilaisuuksissa. Liitojuhlan voimisteluohjelmaa varten on palkattu koreografit ja liitojuhlalle tuottaja. Liittojuhlaohjelman musiikin säveltää Kimmo Pohjonen. Piirit ja liittojuhlan työntekijät tiedottavat liittojuhlaohjelman harjoittelusta. Liittojuhlien yhteydessä järjestetään kansainvälinen nuorisoleiri Kisakeskuksessa Raaseporissa Pohjan kylällä.

Hyvät kuulijat!

Haluan esittää TUL:n onnittelut Kangasalan Urheilijoille 50-vuotisesta toiminnasta. Me TUL:ssa olemme ylpeitä teidän seurastanne – olkaa sitä myös itse!