11. maalis, 2019

Arvoisa puheenjohtaja, kiitos puheenvuorosta.

Tapahtumat Sahalahden ja Kuhmalahden kuntaliitosten jälkeen muistuttavat kuin pienoiskoossa kehitystä koko Suomessa. Itä- ja Pohjois-Suomea tyhjennetään ja väestö sekä teollisuus pakataan muutamaan kasvukeskukseen. Tyhjeneville alueille jäävät muuttuvat eräänlaisiksi toisen luokan kansalaisiksi. Vuosikymmenien työllä rakennettu infrastruktuuri Itä- ja Pohjois-Suomessa rapistuu käytön puutteessa. Kasvukeskusten ympäristössä lähes kaikki laitetaan sileäksi rakentamisen tieltä.

Kangasalla on selvästi muodostumassa tilanne, että kasvu keskittyy vanhan Kangasalan nauhataajamaan sekä lähelle Tampereen rajaa. Kangasalan merkittävät rakennus- ja kaavoitushankkeet ovat Tampereen rajalla tai hyödyttävät tavalla tai toisella Tamperetta. Kangasalan itäosasta eli Sahalahden ja varsinkin Kuhmalahden alueesta on tulossa eräänlainen kakkosluokan asukkaiden alue, jossa Itä- ja Pohjois-Suomen tapaan rakennettu infra rapistuu.

Tämä on surullista, sillä nykyteknologia mahdollistaisi laajasti erilaisen etätyön ja –palvelut. Kun informaatio- ja tietoteknologia löi itsensä läpi Suomessa 1990-luvun laman jälkeen, sen mainostettiin pysäyttävän maaseudun tyhjenemisen. Toiveikkaat tulevaisuudenkuvat ovat osoittautuneet perusteettomiksi osin poliittisista syistä. Miksi tietoteknologiayritys sijoittuisi Kuhmalahdelle, jos siellä ei ole kauppoja ja terveysasemaa eikä kohta edes koulua?

Kangasalalla olisi ollut tilaisuus näyttää, että informaatio- ja tietoteknologia yhdistettynä etätyöhön olisi avannut mahdollisuuden pitää kunnan itäosat elinvoimaisena. Kaupunginhallituksen vastausta lukiessa tuntuu, että tätä mahdollisuutta ei ole Kangasalla suuremmin edes mietitty.

JORMA MÄNTYLÄ
Vas.

 

11. maalis, 2019

Kangasalan Demarit ja Vasemmistoliitto ovat jo pitkään olleet sitä mieltä että sosiaali- ja terveyspalveluista vähintään puolet pitäisi järjestää kaupungin omana tuotantona. Vuonna 2016 teimme valtuustoaloitteenkin asiasta tehostetun palveluasumisen osalta. Loppuosa palveluista voitaisiin ostaa yksityisiltä tuottajilta, jos hyväksyttävällä tavalla toimivia tuottajia löytyy. Hankinta pitäisi tehdä kaupungin tiukassa kontrollissa.

Viime aikojen tapahtumat vanhusten hoivapalveluita tuottavien jättifirmojen ympärillä ovat todistaneet että vapaiden markkinavoimien maksimaalinen voitontavoittelu ei sovi sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantoon. Siis nimenomaan niihin palveluihin, joita ikääntyneet, sairaat ja/tai muulla tavalla sosiaalisin vaikeuksiin joutuneet ihmiset elämänsä jatkamiseen tarvitsevat ja jotka yhteiskunta verorahoilla pääasiassa maksaa.

Onneksi on olemassa myös toisella tavalla toimivia, yhteiskuntavastuullisia yrityksiä. Ns yhteiskunnalliset yritykset toimivat vastuullisesti ja kantavat yhteiskunnallista vastuuta. Nämä yritykset harjoittavat kestävää pitkän tähtäimen liiketoimintaa ja käyttävät voitostaan vähintään puolet toimintansa kehittämiseen tai lahjoittavat sen määrittämäänsä hyvään tarkoitukseen. Myös toiminnan läpinäkyvyys ja avoimuus on tärkeää. Yrityksen on määriteltävä yhteiskunnallinen tavoitteensa sekä voiton käyttötapansa yhtiöjärjestyksessään tai säännöissään.

Maailmalla on paljon esimerkkejä yhteiskunnallisista yrityksistä. Yritykset toimivat monilla aloilla, mutta yhteiskunnallisen yrittäjyyden edelläkävijämaassa Englannissa ne täydentävät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Suomessa tunnettuja yhteiskunnallisia yrityksiä ovat mm.  Lastenpäivän säätiön Linnanmäki ja Tampereen Koukkuniemessä sijaitsevaa Kontukoti Oy.

Suomessa toimivat yhteiskunnalliset yritykset toimivat vahvan arvopohjan perusteella. Ne tuottavat palveluita ihmisläheisesti ja kustannustehokkaasti ja laittavat valtaosan toiminnastaan syntyneestä taloudellisesta voitosta yhteiskunnallisen päämääränsä toteuttamiseen. Ne ovat kotimaisia yrityksiä, jotka toimivat vastuullisesti ja läpinäkyvästi ja maksavat aina veronsa Suomeen.

Yhteiskunnalliset yritykset ovat yhteiskunnallisten ongelmien asiantuntijoita ja ratkaisijoita, ja ne ovat sitoutuneita kehittämään pitkäjännitteisesti ympäröivää yhteiskuntaa ja asiakkaidensa hyvinvointia. Yhteiskunnalliset yritykset olisivat Kangasalan Kaupungille erinomaisia yhteistyökumppaneita, esimerkiksi täydentämään kaupungin omia ikäihmisten asumis- ym. palveluita. 

Kunnat voivat jo nykyisenkin hankintalain nojalla käyttää ostopalveluissaan yhteiskuntavastuullisten yritysten kriteereitä. Tarjouspyyntöihin on mahdollista kirjata vähimmäisvaatimuksena, niin sanottuna pakollisena kriteerinä, yhteiskunnallisen hyvän tekeminen, toiminnan läpinäkyvyys ja uusien palvelumallien kehittämisvelvoite. Tällöin tarjouskilpailuun hyväksytään mukaan ainoastaan ne tarjoajat, jotka ratkovat yhteiskunnallisia ongelmia ja käyttävät osan voitostaan yhteiskunnallisen tavoitteensa edistämiseen, oman toimintansa laadun parantamiseen ja asiakkaiden tarpeet entistä paremmin huomioivien uusien toimintamallien luomiseen.

Viime aikoina paljon puhuttu henkilöstömitoitus voidaan niin ikään kirjata pakollisiin vaatimuksiin jo nyt, vaikka laki ei sitä vielä vaadi. Etukäteen asetettavat laatukriteerit ovat ennakoivaa laadunvalvontaa. Myöhemmin toiminnan ollessa käynnissä niitä voidaan käyttää vanhustenhuollon arvioinnissa.

Erinomainen ja toistaiseksi ainutlaatuinen esimerkki vanhusten asumispalveluiden hankinnasta on Tampereen kaupungin viime vuonna tekemä kilpailutus.

Kaupunki osoitti asumispalveluiden kohteeksi kaksi Koukkuniemessä sijaitsevaa kiinteistöä. Palveluntarjoajille kaupunki asetti vähimmäisvaatimuksina muun muassa sen, että tarjoajan ensisijainen tavoite on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen. Yrityksen edellytettiin myös harjoittavan vastuullista liiketoimintaa. Lisäksi vaatimuksena oli rajoitettu voitonjako siten, että yritys käyttää suurimman osan voitostaan liikeideansa mukaisen yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen.

Ne tarjoajat, jotka osoittivat pystyvänsä täyttämään nämä kriteerit, etenivät vertailuun, jossa tarjousten laatu vaikutti 50 prosenttia ja hinta 50 prosenttia sijoitukseen. Tarjouskilpailun pohjalta kaupunki valitsi kohteisiin kaksi yhteiskuntavastuullisesti toimivaa yritystä, jotka ovat sitoutuneet vanhusten asumispalveluiden kehittämiseen.

Hankinnasta on saatu hyviä kokemuksia: vanhukset ovat voineet asua kohteissa turvallisin mielin, kaupunki on saanut vastuulliset toimijat kumppanikseen ja kilpailussa voittaneet yritykset toteuttavat niin yhteiskunnallista tehtäväänsä kuin kannattavaa liiketoimintaakin. Yhteiskuntavastuullisissa yrityksissä vanhustenhuollon laatu ja taloudellinen tehokkuus eivät sulje toisiaan pois.

Tällainen lähestymistapa voisi olla yksi vaihtoehto vanhustenhoidon laadun parantamiseksi myös Kangasalla. Samalla se voisi luoda uudenlaisia vanhustenhuollon palvelumalleja kaupungissamme.

Aloite:

Kangasalan Sos.dem. valtuustoryhmä ja Vasemmistoliiton valtuustoryhmä esittävät, että selvitetään mahdollisuudet yhteiskuntavastuullisten yritysten käyttämiseksi kaupungin itse tuottamien vanhusten tehostettujen asumispalveluiden- ja mahdollisesti muidenkin vanhuspalveluiden täydentämisessä.

11.3.2019
Kangasalan Sos.dem. valtuustoryhmä
Kangasalan Vasemmistoliiton valtuustoryhmä

 

6. maalis, 2019

Tapio Kalliomäen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva Tie Tampereelle 1918 perustuu Heikki Ylikankaan samannimiseen kirjaan. Yli kaksituntinen dokumentti kuvaa piinaavan yksityiskohtaisesti myös Kangasalan taisteluja sisällissodassa 1918. Elokuvalla on paikkansa Kangasalan paikallishistoriassa.

Tie Tampereelle 1918 –elokuvaa voi katsoa useasta näkökulmasta. Parhaimmillaan se on sotahistoriallisena kuvauksena. Dokumenttielokuvasta lähes puolet kuvaa karttojen avulla rintamalinjoja ja taistelupaikkoja. Siksi päällimmäisenä on insinöörimäisen tarkka kronologinen listaus taistelutapahtumista, milloin punaisten ja välillä valkoisten joukko-osastojen liikkeistä, hyökkäyksistä ja tappioista sekä vetäytymisistä. Humanistille tämä on välillä puuduttavaa katsottavaa, mutta samalla elokuvan tieto menee perille ja sotilaalliset syyt punaisten tappiolle selviävät. Sen sijaan sosiaalinen konteksti on ollut vähällä jäädä kokonaan pois elokuvasta. Työväestön historiallinen kyvyttömyys löytää päteviä johtajia jää siten vaille selitystä.

Toisaalta humanisteille tekee joskus hyvää saada tosiasiatietoa muustakin kuin esteettisistä kysymyksistä. Monelle katsojalle uutta tietoa ovat valkoisten raskaat tappiot Tampereen valtauksessa. Miehistötappiot olivat lähes yhtä suuret kuin hävinneillä mutta lujasti Tampereelle linnoittautuneilla punaisilla. Tämä ehkä selittää osaltaan valkoisten koston julmuutta sodan jälkeen. Kalliomäen dokumentti ei tuo lisävaloa valkokenraali Mannerheimin tekemisiin tai tekemättömyyteen Tampereen valtauksessa. Mannerheim toki puhui eheytymisestä sodan jälkeen, mutta tekikö hän mitään estääkseen valkoisten väkivaltaisia ja oikeudettomia kostotoimia keväällä 1918? Ja oliko hänen sanallaan painoa? Touko Perko on taannoisessa kirjassaan Haastaja Saksasta - von der Goltz ja Mannerheim tuonut esiin näkökulmaa, että valkoarmeijaa johtivat tosiasiassa saksalaiset. Heitä ei kiinnostanut Suomen kansallinen eheys tai oikeus punaisia kohtaan.

Elokuvaa on paranneltu lisäämällä alkuun ja loppuun kuvauksia Tampereen työväestön ja Hämeen maatyöläisten asemasta vuosisadan alussa. Köyhyys ja kurjuus olivat Suomen Työväenpuolueen ja sittemmin punakaartien joukkokannatuksen perusta. Oikeisto ja porvaristo olivat täydellisen piittaamattomia sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Tämä laajentaa muutoin puuduttavan tarkkaa sotatapahtumien luetteloa. Ahti Jokisen lukemat Viljo Kajavan runot sekä onnistunut taustamusiikki saavat lopulta aikaan jonkinmoisen draamallisen kaaren.

Kangasalaa elokuva sivuaa alussa ja loppupuolella. Suinulan verilöyly tammikuussa 1918 esitetään asiallisen tarkasti, samoin myöhemmin punaisten rintaman murtuminen Orivedellä ja sieltä alkanut Mannerheimin eteneminen Kangasalan kautta Messukylään ja Tampereelle. Valkoisten moninkertainen kosto Suinulan tapahtumista tuodaan esiin.

Tie Tampereelle 1918 –elokuva ja keskustelu vetivät 6.3. viitisenkymmentä lähinnä eläkeläistä Kangasala-talon maksuttomaan näytökseen. Kiitos talolle ja kirjastolle onnistuneesta historiatapahtumasta.

---   ---   ---
Tie Tampereelle 1918 (Suomi 2018). Ohjaus ja käsikirjoitus: Tapio Kalliomäki. Perustuu Heikki Ylikankaan samannimiseen 1994 Tieto-Finlandia -palkittuun sotahistorialliseen teokseen. Kertojat: Ahti Jokinen ja Tuomas Hoppu. 125 min.
---   ---   ---

JORMA MÄNTYLÄ
Kuva: Museokeskus Vapriikki

 

22. tammi, 2019

Kangasalan valtuusto 21.1.19    
§3 Urheilutien asemakaavan muutos, 792

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, virkamiehet ja yleisö.

Urheilutien kaavamuutos on ainakin kolmas merkittävä ja laajasti vaikuttava kaavamuutos Kangasalan keskustassa kahden vuoden aikana. Edelliset olivat kauppaliike Keskon hypermarketin tarpeisiin tehty suuri kaavamuutos Ellintiellä sekä runsas vuosi sitten hyväksytty tornihotellin rakentaminen uimahallin viereen.

Kaavamuutoksia tulee niin paljon ja ne ovat vaikutukseltaan niin suuria, että valtuustossa pitäisi linjata kuinka paljon niitä voi tehdä ilman että loukattaisiin kuntademokratiaa. Nykymenolla kaavamuutosten avulla voidaan mitätöidä varsinaiset kaavat, joita varten on järjestetty kuulemisia, saatu lausuntoja ja laadittu osallistumis- ja arviointisuunnitelmat. Kun alue lopulta rakennetaan, se onkin aivan erilainen kuin mitä alun perin on luvattu.

Valtuuston hyväksymät kaavamuutokset ovat laillisia, jos niistä tehdyt valitukset eivät johda muutoksiin. Laillisesti voidaan tehdä kaikenlaista, mikä ei ole eettisesti oikein. Kuntademokratia on periaate, josta ei pitäisi tinkiä erilaisissa ristipaineissa. Kaavoitus on kuntademokratian kovinta ydintä, ja siksi siinä demokratian ja kansalaiskuulemisten pitää olla etusijalla. Liian suuri määrä kaavamuutoksia on ristiriidassa kuntademokratian kanssa. Se on eräänlaista kuntalaisten petkuttamista.

En vastusta nyt Urheilutien kaavamuutosta, mutta esitän vaikkapa pontena, että kaupunginhallitus ryhtyy laatimaan ohjeistusta missä on kohtuullisten kaavamuutosten raja ilman, että loukattaisiin kansalaiskuulemisissa saatua kuntalaisten tahtoa. Nimittäin jos nykytiellä jatketaan, emme ole kaavoituksen edelläkävijän roolissa, vaan perässähiihtäjiä. Siis: teen ponsiesityksen, että kaupunginhallitus laatisi valtuuston hyväksyttäväksi linjauksen kaavamuutosten ehdoista.

Jorma Mäntylä
Valtuutettu (vas.)

Valtuuston puheenjohtaja Hanna Laine ei ottanut pontta käsittelyyn, koska katsoi sen laajentavan liiaksi käsiteltävää asiaa.

28. joulu, 2018

KUUNNELTAKOON MYÖS TOISTA OSAPUOLTA

Tein vuosi sitten valtuustoaloitteen. Vaadin siinä nollatoleranssia työpaikkakiusaamiselle ja seksuaaliselle häirinnälle.

Valtuusto ei hyväksynyt aloitevastausta, vaan se palautettiin uudelleen valmisteltavaksi. Kun aloite palasi hallituksen valmistelusta, kunnanhallitus vastasi, ettei aloite edellytä toimenpiteitä.

Osa aloitteen kannattajista siirtyi kunnanhallituksen kannalle ja aloite hävisi äänestyksessä. Seuraavaksi asia nousi esille marraskuussa, kun valtuutettu Simo Arra esitti, että nollatoleranssi kiusaamiselle ja häirinnälle asetettaisiin kaupunkistrategiaan erilliseksi tavoitteeksi. Asiasta äänestettiin ja Arran esitys hävisi. Yleistermi ”hyvinvoinnin edistäminen” riitti strategiseksi tavoitteeksi, jonka ”alle” mainitut häirintäasiat voidaan sisällyttää.

Tapahtumasarja kuvaa valtuutettujen epävarmaa suhtautumista aiheeseen, oletettavasti myös tiedon puutetta. Uimahalliyhtiön kesäkuussa erotettu toimitusjohtaja on itse kertonut tulleensa kiusatuksi ja koettanut edistää asiaan puuttumista. Elokuussa erotettiin hallituksen jäsen. Hän oli tukenut toimitusjohtajaa ja käyttänyt sopimatonta ilmausta aiheesta sosiaalisessa mediassa.

Kunnan johto lienee arvellut hoitaneensa ongelman ryhdikkäästi ja nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Pian ilmaantui uusi huoli.

Lokakuussa 2018 julkisuuteen vuoti tieto kaupungin johdolle tulleesta aluehallintovirastosta (avi) työsuojeluasiaan liittyvästä kyselystä. Marraskuussa 2018 avin tarkastuskertomus valmistui. Selvityspyyntö kohdistui sosiaali- ja terveyskeskukseen. Työntekijä oli tehnyt kantelun kokemastaan epäasiallisesta kohtelusta.

Edellä olevat tapaukset ovat herättäneet runsaasti keskustelua. Mielipiteitä on esitelty ristiin rastiin, vaikkei kiusatuksi itsensä kokeneiden henkilöiden kokemuksista ja selvityksistä ole kellään ollut riittävästi olennaista tietoa, sen enempää kuin hänen esimiehensä käyttäytymisestäkään.

Kiitosta ei ansaitse kunnan edustajienkaan osallistuminen keskusteluihin. He toistavat samaa hokemaa hyvistä periaatteista ja ohjeista - käytännöstä ei kerrota mitään ja antavat ymmärtää, että koko konsernihallinnossa vallitsee nollatoleranssi kiusaamiselle, vaikka juuri oli osoitettu, ettei näin ei ole ollut.

Nollatoleranssi -sana yhdistetään asiaan tai ilmiöön, joka koetaan haitalliseksi ja johon pitää puuttua. Alkuosa ”nolla” tarkoittaa, että kyseistä asiaa ei siedetä, sitä ei saa ilmetä yhtään.

Riitelyt ja huono käyttäytyminen ovat työelämässä arkipäivää. Poikkeuksellista näissä kahdessa tapauksessa lienee se, että ne ovat räikeitä ja tulleet äskettäin esille. Selvitykset ovat osittain kesken ja oikeudelliset prosessit kenties vasta alkamassa.

Ensimmäisen tapauksen käsittelyssä painettiin heti hätäjarrua. Asia yritettiin kieltää ja vaientaa, kiusatuksi itsensä kokenut erotettiin ja syyllistettiin. Tämä oli helppoa, kun tapaus sattui kunnan omistamassa osakeyhtiössä.

Toinen tapaus sattui kunnan omassa yksikössä. Heti avin kyselyn tultua palkattiin ulkopuolinen asiantuntija, kokenut työriitojen selvittäjä, jolle maksetaan niin sanotusti mansikoita hänen palveluksistaan.

Työpaikkakiusaamisen tiedetään altistavan posttraumaattisille stressihäiriöille ja mielenterveysongelmille myös sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät ole aiemmin kärsineet mielenterveyden häiriöistä. Kiusaaminen voi johtaa uhrin työkyvyttömyyteen, työmarkkinoilta syrjäytymiseen ja pahimmillaan itsemurhaan.

Kaikissa kielteisiä tunteita herättävissä ongelmatilanteissa ei ole kyse kiusaamisesta. Työpaikkakiusaamisessa on kyse toistuvasta ja pitkään jatkuneesta kielteisestä kohtelusta. Työterveyslaissa puhutaan häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta ja työpaikoilla usein kiusaamisesta. Työpaikkakiusaamista on pidetty myös yhtenä psyykkisen väkivallan muotona. Työterveyslaki velvoittaa työnantajan ryhtymään toimiin epäkohdan poistamiseksi saatuaan tiedon työntekijän terveyttä vaarantavasta häirinnästä tai muusta epäasiallisesta kohtelusta.

Työpaikoilla menee usein sekaisin kaksi asiaa: häirintä ja vastuuton käyttäytyminen, jälkimmäinen on työpaikoilla yleisempää. Vastuuton käyttäytyminen häiritsee ja vaikeuttaa työyhteisön toimintaa, herättää ärtymystä ja laskee muiden työmotivaatiota. Kiusaamisesta kertomista pitää tukea ja edistää, nimettömät ilmoitukset eivät ole ratkaisu työyhteisön ongelmiin.

Työelämä on nykyisin hyvin vaativaa, erimielisyyksiä, ristiriitoja ja ongelmia tulee väistämättä. Erimielisyyksien puinti saattaa mennä henkilöihin sen sijaan että analysoitaisiin työntekoa.

Kangasalan kaupungin meneillään olevissa kiusaamistapauksissa näyttää olevan yhteistä ainakin se, että työnantaja ei ole reagoinut kiusaamisilmoitukseen ohjeistuksen mukaisella tavalla ja kiusaamisen kohteena on ollut johtavassa asemassa oleva naispuolinen asiantuntijajohtaja.

Kaupunkimme on näissä taistoissa menettänyt kaksi erinomaisen hyvää ja pidettyä johtajaa.

Kaupunginjohtaja Oskari Auvinen ja henkilöstöjohtaja Eija Tetri-Lähde lupasivat kirjoituksessaan (KS 12.12.) huomioida hyvät periaatteet ja toimintaohjeet myös uudessa henkilöstö- ja työhyvinvointiohjelmassa ja että kuluvan vuoden lopulla käynnistetään työsuojeluvaltuutettujen työpaikkakiertue.

Ranja Aukee
kaupunginvaltuutettu (vas.)
sote-lautakunnan jäsen

Kangasalan Sanomat 28.12.2018