Punaisten muistomerkillä 6.12.2017

           Suomen sata vuotta ja demokratia

Valtuutettu Jorma Mäntylän puhe Kangasalan punaisten muistomerkillä 6.12.2017

Hyvät toverit!

Suomen täyttäessä sata vuotta on kuultu puhetta itsenäisyydestä, joka lunastettiin sotien ja ihmisuhrien avulla. Vähälle huomiolle on jäänyt demokratian merkityksen muuttuminen itsenäisen Suomen aikana. Suomella on mennyt hyvin, kun demokratian periaate on ollut kunniassa ja kansalaismielipidettä on kuultu. Vaikeuksia ja sotia on tullut, kun poliittinen ja taloudellinen johto on toiminut vailla kansalaisten tukea tai vastoin kansalaismielipidettä.

Kirjailija Matti Kurjensaari jakoi Suomen historian ensimmäiseen ja toiseen tasavaltaan 1948 ilmestyneessä teoksessaan Taistelu huomispäivästä. Vuonna 1919 muodostunut ensimmäinen tasavalta kaatui 1944 välirauhansopimukseen. Siitä alkoi liberaalin demokratian toinen tasavalta. Akatemiaprofessori Pertti Alasuutari on jatkanut tätä jaottelua ja puhuu 1980-luvun puolivälissä muuttuneesta Suomesta nimellä kilpailutalous. Tämä eräänlainen kolmas tasavalta tuotiin Suomeen ulkopuolelta.

Ensimmäinen tasavalta siis syntyi vuoden 1918 sisällissodan raunioille. Sisällön ratkaisi sodan voittaneen valkoisen osapuolen keskinäinen hajoaminen. Ensimmäistä presidenttiämme K.J. Ståhlbergia on kiittäminen, että 1919 perustuslaissa turvattiin keskeiset perusoikeudet. Ensimmäisen tasavallan aikana valta siirtyi jyrkemmälle suuntaukselle, joka halusi ”työväenkysymyksen lopullista ratkaisua”. Poliittisia puolueita kiellettiin, sanomalehtiä lakkautettiin, työväenpuolueiden ja ammattiliittojen aktivisteja kyyditettiin ja teloitettiin. Irtautumista 1919 perustuslaista merkitsi tasavallan suojelulaki 1930, jonka perusteella jopa kansanedustajia vangittiin.

Suomesta ei onneksi tullut Saksan ja Italian kaltaista yhden puolueen fasistidiktatuuria, mutta yhteistyö ja liittoutuminen Saksan kanssa vei Suomen sotiin. Sotilaallisesta liittoutumisesta natsi-Saksan kanssa ei koskaan kysytty kansalaisten mielipidettä.

On historian paradoksi, että Josef Stalinin johtama totalitaarinen Neuvostoliitto pakotti Suomen porvarilliseksi demokratiaksi 1944. Perustuslain ihmisoikeudet palautettiin toisessa tasavallassa. Historian tutkijat ovat kiistelleet oliko tämä Neuvostoliiton tavoite, vai halusiko se Suomesta Itä-Euroopan maiden kaltaisen kansandemokratian. Se on kuitenkin nähty ja koettu, että Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä hyväksyvät luoteisrajallaan sotilaallisesti liittoutumattoman ja taloudellisesti vauraan liberaalin demokratian.

Juho Kusti Paasikiven, Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston toinen tasavalta oli maan suurta yhteiskunnallista rakennemuutosta. Maatalousvaltainen Suomi teollistui. Muutos ei ollut helppo. Eturistiriitojen maassa vasemmistopuolueiden ja ammattiliittojen piti kamppailla jokaisesta uudistuksesta. Tasavallan merkittävimmät uudistukset olivat peruskoululaki 1970 sekä kansanterveyslaki 1972. Ne nostivat Suomen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Suomalaisten elinajan odote ja koulutustaso ovat nousseet kansainvälisesti korkealle tasolle. Poliittinen oikeisto vastusti raivokkaasti molempia lakeja järjestäen jopa jarrutuskeskusteluja eduskunnassa. Mutta erimielisyydet ratkaistiin demokraattisesti sanan säilällä, ei kiväärien avulla, kuten 1930-luvulla. Urho Kekkonen kirjoitti jo 1934, että pakkotoimet olivat kaksiteräinen miekka eikä niitä tule käyttää yli todellisen tarpeen sillä muuten demokratia muuttuu itse hirmuhallitukseksi. Oli myös koetettava saada aikaan parannuksia ja korjauksia niihin epäkohtiin, jotka myötävaikuttivat ääriliikkeiden suosion kasvuun.

Kolmannen tasavallan ja kilpailutalouden synty ajoitetaan vuoteen 1987, jolloin nousi valtaan ensimmäinen sinipunahallitus. Sen jälkeen on nähty mitä aiheuttaa kilpailutalouden markkinaohjaus. Holkerin sinipunaa seurasi syvä taloudellinen lama 1991-93. Vaikutus näkyy yhä selvimmin työllisyysluvuissa. Paljon puhutun 1930-luvun laman huippuvuonna 1932 työttömiä oli 92 000. Toisen tasavallan aikana Urho Kekkonen perusti hätätilahallituksen 1975, kun työttömyys ylitti 150 000. Nyt lokakuussa 2017 meillä oli Tilastokeskuksen mukaan työttömiä 200 000 ja työvoimaviranomaisten mukaan 272 500 (tosiasiassa yli 300 000 erilaisten tuki- ja velvoitetyöllistettyjen takia). Kilpailutalouden ajan ylivoimaisesti suurin epäonnistuminen on massatyöttömyys, ja se hyväksytään normaaliksi olotilaksi. Poliitikot kehuvat miten hyvin menee, ja kohtaanto-ongelman takia on jopa työvoimapula. Tiedotusvälineistä saamme lukea miten työttömyys johtuu laiskoista työn vieroksujista, jotka haluavat loisia tukiaisten avulla.

Matti Kurjensaari arvioi työväenliikkeellä olleen johtoaseman vuonna 1948 ja kirjoitti, että ”työväenliike asettaa kysymykset, joihin muiden on vastattava.” Tämän päivän Suomea johtavat porvaristo ja kokoomus. Vasemmisto ei kykene vastaamaan onko kolmannen tasavallan kilpailutalous edistystä vai paluuta 1800-luvun kaltaiseen raakaan markkinatalouteen. Sosiaalinen eriarvoisuus, demokratian puute ja kamppailu siirtomaaherruudesta johtivat maailmansotaan ja Suomessa sisällissotaan.

Politiikassa ja taloudessa pitää nostaa demokratian vaatimus. Suomi liitettiin Euroopan unioniin 1995 kansanäänestyksen turvin. Yhteisvaluutta eurosta ei järjestetty kansanäänestystä, kuten Ruotsissa ja Tanskassa. Yhteisvaluutta euro sitoo Suomen Maastrichtin sopimuksen mukaisesti suurtyöttömyyttä ylläpitävään talouteen. Euro on syössyt 20 vuoden aikana kokonaisen nuorisosukupolven suurtyöttömyyteen. Euro sitoo Suomen entistä lujemmin demokratiavajeiseen Euroopan liittovaltioon. Tästä liittovaltiosta ei ole kysytty eikä kysytä kansalaisten mielipidettä.

Demokratiaan ei myöskään kuulu 1990-luvulla alkanut Suomen salakuljettaminen sotilasliitto Natoon. Kansalaismielipide on selkeästi Natoa vastaan. Helsingin Sanomien (5.11.17) ja MTS:n (29.11.17) gallupien mukaan 60% suomalaisista on Natoa vastaan ja vain noin 20% kannattaa jäsenyyttä. Silti poliittinen johtomme lisää järjestelmällisesti yhteistyötä Naton kanssa, ja on jopa valmis lähettämään lisäjoukkoja Nato-sotiin Afganistaniin ja Irakiin. Suomessa järjestetään Naton sotaharjoituksia. Naton kanssa tehtyä isäntämaasopimusta ei tuotu lainkaan eduskuntaan. Röyhkeimmät poliitikot vastustavat avoimesti kansanäänestystä Natosta. Kansalaismielipide halutaan sivuuttaa kuten 1930-luvun Saksa-yhteistyössä. Se sotilaallinen liittoutuminen maksoi Suomelle Karjalan ja Petsamon. Perustellusti pitää kysyä mihin voi johtaa uusi sotilaallinen liittoutuminen jatkuvia sotia käyvien Nato-maiden kanssa.

Hyvät kuulijat! Vuoden 1918 punaiset taistelivat vakaumuksensa puolesta, koska heidän ääntään ei muutoin kuultu. Muistamme heidän työtään demokratian ja hyvinvoinnin puolesta, kun laskemme seppeleen.

Arkistojen saloja Kangasalla

Kangasalan vasemmiston ryhmähuoneen arkisto arvioitiin. Kuva: Jorma Mäntylä.

Kangasalan Vasemmistoliiton ja sen edeltäjän SKDL:n valtuustoryhmän arkistoa perattiin keskiviikkona 18.10. Talteen jäivät pöytäkirjat 1970-1990-luvuilta, osa luovutetaan Kansan Arkistoon ja osa päätyi kierrätykseen. Paljon on vettä virrannut Vääksynjoessa. Ikuisuusaiheita riittää.

Kangasalan kunta teetti remontin vanhan valtuustosalin puolueiden ryhmähuoneissa. Samalla paikkoja siivottiin ja puolueet saivat uudet arkistokaapit. Vasemmistoliiton Jorma Mäntylä, Iikka Nikkinen, Timo Rautanen ja Pertti Salo inventoivat yhden illan vuosikymmenien arkistoja.

Kunnallispolitiikka 1970-luvulla oli ankaraa vääntöä. Kangasala oli tasapainokunta, jossa vasemmistoenemmistö oli vuoden 1976 kunnallisvaaleissa vaihtunut yhden paikan oikeistoenemmistöksi 43-jäsenisessä valtuustossa. Siksi puolueiden toiminta oli tarkoin järjestäytynyttä ja ryhmäkuri oli kova. Valtuustoryhmien kokouksissa käytiin huolellisesti esittelylistat läpi ja kohta kohdalta päätettiin miten ryhmä toimii yhtenäisenä valtuustossa.

Vuoden 1977 valtuustoryhmän pöytäkirjojen mukaan Suomen Kansan Demokraattisella Liitolla eli Vasemmistoliiton edeltäjällä oli kahdeksan valtuutettua ja Sdp:llä 13, yhteensä 21. Oikeistopuolueilla oli 22 paikkaa. SKDL:n valtuustoryhmän puheenjohtaja oli Wiking Husberg ja sihteeri Tuula Salminen.

Kunnanhallituksen kokoaminen vaalien jälkeen lienee ollut tuskallista, sillä siinä oli vain seitsemän jäsentä ja voimasuhteet 4-3 oikeistolle. Oikeiston johtohahmo on ollut Heikki Ollila.

SKDL:n valtuustoryhmän kokouspöytäkirjat syksyltä 1977 ovat erittäin huolellisesti kirjoituskoneella tehtyjä. Jokainen valtuuston esittelylistan kohta on käyty läpi ja ryhmä on päättänyt etukäteen miten käyttäydytään valtuustosalissa ja kunnanhallituksessa. Erityistä tuskaa on tuottanut veroäyrin korottaminen vuodelle 1978. SKDL:n mukaan se olisi pitänyt pitää 14,5 pennissä, mutta kunnanhallituksen äänestyksessä 15 penniä oli voittanut äänin 4-3 (ei Annikki Hietikko, SKDL ja Eero Järvenpää sekä Heikki Salmela, Sdp). Valtuustossa veronkorotus meni läpi äänin 22-21.

Siis mitä? Veroäyri eli nykyinen veroprosentti oli 14,5 vuonna 1977! Niin oli, ja nyt se on 21, eikä sekään riitä, vaan aina vain leikataan ja supistetaan.

SKDL:n ryhmä oli kovasti myös kunnallisten maksujen korotuksia vastaan. Valtuutettu Wiking Husbergia velvoitettiin pitämään puhe, jossa vastustetaan vesi- ja viemärimaksujen korotuksia, koska niistä on tulossa uusi jakovero.

           Kuntademokratiaa puolustettiin

Kevyen liikenteen väyliä kunnassa kehitettiin ja kunnaninsinööri oli laatinut kolme vaihtoehtoa kehittämisen pohjaksi. Kunnanhallitus päätyi C:n kannalle, ja olipa keskusteluissa mukana tutunoloinen aihe kevyen liikenteen väylästä Ruutana-Vatiala. Toinen iäisyysaihe näyttää olleen valtuuston esittelylistojen toimittaminen valtuutetuille. SKDL:n mukaan niiden on oltava ajoissa valtuutettujen luettavana. Valtuutettu Väinö Humalamäki teki 25.8.1977 valtuustoaloitteen, että esittelylistat on tuotava valtuutetuille kotiin, ja vasta jos kotona ei olla, ne pudotetaan postilaatikkoon. Kunnanhallitus suhtautui aloitteeseen myönteisesti ja päätettiin lähettien käytöstä.

SKDL:n nimessä ei suotta ollut demokratia-sana. Mitähän Humalamäki tuumisi, jos tietäisi, että nykyään listat tulevat vain viisi päivää ennen valtuuston kokousta? Vielä keväällä 2017 käytäntö oli seitsemän arkipäivää.

Yhteiskunnallista ilmapiiriä 1970-luvulla kuvaa SKDL:n kunnallistoimikunnan päätös 11.1.1978 lähettää Tiedonantajan onnitteluadressi kunnanjohtaja Jaakko Nurmiselle 50-vuotispäivänä.

SKDL:n valtuustoryhmä oli silti kaikkina aikoina demokratian ja työtätekevien sekä luonnon puolella. Kokouksessa 23.8.1988 puheenjohtajana oli Pertti Turtiainen ja läsnä mm. Olavi Talli. Tieverkkosuunnitelmaa haluttiin muuttaa siten, että tärkeät lintujärvet suojellaan ja teille etsitään muita vaihtoehtoja. Valtuustoaloitteita päätettiin tehdä kunnan oman rakennusliikkeen ja siivousliikkeen perustamisesta sekä sosiaalipalvelumaksujen poistamisesta pienituloisilta.

           Historian tuntemus tärkeää

Arkistossa oli monenmoisia tilastokirjoja, tutkimuksia ja selvityksiä. Niillä on edelleen käyttöä, kuten vuoden 2003 Kangasala-Sahalahti –kuntaliitosselvityksellä. Yhteenvedossa luvattiin: "Palveluiden voidaan taata jatkuvan vähintään nykyisen tasoisina ja monelta osin parempinakin." Kuluneen 14 vuoden jälkeen voi arvioida miten kävi. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen  uusi selvitys totesi, että kuntaliitokset eivät ole tuoneet säästöjä ja palvelut heikkenivät pienemmissä liitoskunnissa.

Kiinnostava oli myös vuoden 1984 kunnallisvaalien ehdokaslistojen yhdistelmä. SKDL:n listoilla oli 43 ehdokasta ja Sdp:llä oli täysi lista. Nykyään kaikilla puolueilla on vaikeuksia saada ehdokkaita kuntavaaleissa. Löytyipä SKDL:n ajan kaapista myös Ajokki Oy:n ampumakerhon pöytäkirjamappi.

Arkistoa penkonut neljän hengen työryhmä totesi, että historian tuntemus on tärkeää nykyajan ymmärtämiseksi. Kangasalan Vasemmistoliitossa vedotaan historia-aineiston keräämiseksi. Kangasalla ja Sahalahdella on paljon työväenliikkeen veteraaneja, joilla on kotonaan arvokasta aineistoa, kuten valokuvia ja pöytäkirjoja puolueosastojen sekä nuoriso- ja naisjärjestöjen toiminnasta. Kangasalan hautausmaalla olevan punaisten muistomerkin historia on osin selvittämättä.

- Lahjoittakaa aineistoa meille tai Kansan Arkistolle. Meihin voi ottaa yhteyttä ja sovitaan miten aineistot otetaan vastaan, vetoaa Iikka Nikkinen Kangasalan vasemmistosta.

Teksti ja kuva:
Jorma Mäntylä

Lisätietoa:

http://www.kansanarkisto.fi/

Iikka Nikkinen 050 4079375, Iikka.Nikkinen@kangasala.fi

tai

Jorma Mäntylä 0400 333575, Jorma.Mantyla@kangasala.fi

20.10.2017

Kangasalan Vasemmistoliiton johto uudistui

Iikka ja Anna Nikkinen.

Vasemmistoliiton Kangasalan osaston johtokunta uudistui syyskokouksessa 10.10.17. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin kunnanvaltuutettu Iikka Nikkinen. Johtokuntaan valittiin Timo Rautanen (varapj.), Pertti Salo (taloudenhoitaja) ja Harri Jouhki, Marja Pekkarinen, Anne Soimajärvi sekä varajäseniksi Ranja Aukee ja Jorma Mäntylä.

Iikka Nikkinen on 32-vuotias järjestelmäasiantuntija. Hän asuu puolisonsa Annan kanssa Kuhmalahdella.

- Olen vuosikymmenen tunnustanut olevani vasemmistolainen ja tiesin jo nuorena politiikan olevan minulle kutsumus. Olen töitä tehnyt sen eteen, että voin toimia politiikan parissa täysillä, Iikka Nikkinen kertoo.

- Puolueosastomme pitää sisällään valtavan tietomäärän Kangasalan ja vasemmiston historiasta. Aktiiveja löytyy maantieteellisesti eri puolilta Kangasalaa, eri taustoista ja elämäntilanteista. Tehtäväni uutena puheenjohtajana on innokkaasti ja johdonmukaisesti mahdollistaa kaikkien tietovarat ja toiminta kuntalaisten hyväksi.

- En pidä johtaa -termistä. Minulle vasemmistolaisuus tarkoittaa sitä, että yhdessä toimimme kuntalaisten hyväksi. Työelämästä minulle on kertynyt runsaasti kokemusta, jota aion käyttää tässä vastuullisessa tehtävässä hyödyksi. Avoimuus ja rehellisyys ovat minulle tärkeitä arvoja, kriittinen ajattelu mahdollistaa kehittämisen.

- Olen syvästi kiitollinen siitä luottamuksesta mitä Kangasalan Vasemmiston jäsenet ovat osoittaneet minua kohtaan. Nyt lyödään eri sukupolvien kanssa yhteisesti työhanskat käteen ja lähdetään töihin, Nikkinen sanoo ja lupaa olla käytettävissä. Yhteyttä voi siis ottaa:

Sähköposti: iikka.nikkinen@kangasala.fi
Facebook: facebook.com/nikkineniikka
Twitter: @iikkanikkinen

Haastattelu ja kuva:
Jorma Mäntylä

Lämminhenkinen vammaisten kesätapahtuma

Puolueiden joukkueet ja palvelukoirien avustaminen näkövammaisten arjessa. -Kuva: Pertti Salo

Kangasalan Vasemmistoliiton edustajat osallistuivat tänäkin vuonna paikallisten vammaisjärjestöjen kesätapahtumaan Vesaniemen rannalla torstaina 24.8. Tapahtuman pääsisällön muodostavat paikallisten vammaisjärjestöjen ajankohtaiset kuulumiset, valtuustoryhmille järjestetyt leikkimieliset kilpailut, kestitys, saunomismahdollisuudet, kahvittelut keskusteluineen ja illan loppuhuipennuksena arpajaiset.

Osastomme edustusjoukkueen muodostivat Ranja Aukee, Milla Peltonen ja Pertti Salo. Joukkueemme ei yltänyt palkintosijoille, mutta voittaminen ei ollut pääasia ja kaikki osallistujat palkittiin. Osanottajia kisoissa oli demareilta, vihreiltä, keskustalta ja vasemmistolta.

Tapahtuman pääteemana oli palvelukoirien avustaminen näkövammaisten arjessa. Koirien läsnäolo omistajineen ja toiminnasta kertominen oli päivän parasta antia. Saimme konkreettisia neuvoja siitä, miten opaskoiraa ohjataan ja miten ulkopuolisten tulisi suhtautua näkövammaiseen, joka liikkuu opaskoiran kanssa. Keskustelussa todettiin, että lisävalaistusta asiasta tarvittaisiin runsaasti, sillä tietämättömät muut liikkujat voivat häiritä ja vaikeuttaa tiettyjä sääntöjä noudattavaa paria.

Oman ryhmämme arpajaiskingi oli tällä kertaa Pertti Salo, joka voitti jokaisella ostamallaan kuudella arvalla.

RANJA AUKEE

Vasemmiston Vappu Kangasalla 2017

Kuva: Pertti Salo.

Valtuutettu, YTT Ranja Aukee 1.5.2017 Suoraman työväentalon vappujuhlassa:

Hyvät toverit,

Suomen hallitus aikoo lahjoittaa itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi kansalaisilleen sote-paketin, joka sisältää suunnitelman kunnallisen itsehallinnon kaventamiseksi. Suunniteltu toteutus veisi suomalaisilta kunnilta niiden kahden keskeisen toimintalohkon, perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen tuottamis- ja järjestämisoikeuden. Lähipalvelut, ensisijainen hoito ja apu siirretään kauko-ohjaukseen ja voittoa tavoittelevien yritysten toimialaa laajennetaan. Tästä tulevat kärsimään ennen kaikkea palvelusten käyttäjät. Miten tämä on mahdollista?

Parhaat analyysit tehdään jälkikäteen, mutta niitä ei voida jäädä nyt tyynen rauhallisina ja hyväuskoisina odottamaan. On löydettävä keinot vauhdin hidastamiseen ja paremman suunnitelman tekemiseen. Suunniteltu uudistus heikentää toteutuessaan kaikkein hauraimmissa ja haavoittuvimmissa asemissa olevia väestöryhmiä ja parantaa jo ennestään hyvinvoivien asemaa. Vähävaltaiset, köyhät, työttömät ja vakavasti sairaat ihmiset ajetaan entistä huonompaan tilanteeseen – aivan kuten tehtiin 1990-luvun suuren laman jälkeen. Suunnitteilla oleva sote-malli on syvässä ristiriidassa Suomen terveyspolitiikan tasa-arvotavoitteen kanssa. Kaikille kansalaisille yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet tarpeenmukaiseen ja hyvänä hoitoon on turvattu Suomen perustuslaissa, ja pitäisi olla jatkossakin.

Sote-uudistuksen alkuperäisenä tavoitteena oli panostaa lähipalvelujen, terveyskeskusten ja sosiaalitoimen, vahvistamiseen ja uudistamiseen, lisätä hallinnon eri sektoreiden moniammatillista yhteistyötä asiakkaiden ja potilaiden tarpeista lähtien sekä heitä kuunnellen. Nyt tekeillä olevassa mallissa toimitaan täysin päinvastaisesti. Kuntien vaikutusvaltaa heikennetään, rahoitusratkaisuista vaietaan, byrokratiaa kasvatetaan ja palvelujen saatavuutta heikennetään. Oleellinen tieto hukkuu jonninjoutavien ohjeistusten, selvitysten, valitusten ynnä muiden paperitulvaan, jota varten tarvitaan lisätyövoimaa. On odotettavissa, kaaosta, lykkääntymistä, väärinkäsityksiä ja oikeustaisteluita. Digitalisoinnin suunnittelu on alkutekijöissään – silti toteutusta viedään härkäpäisesti läpi.

Uudistuksen tarkoitus oli säästää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista kolme miljardia, ties millä keinoin. Asiantuntijat eivät usko säästöihin, vaan päinvastoin, he arvioivat kustannusten kasvavan. Yksi miljardi aiotaan säästää vanhustenhuollossa. Kun kansalaisgallupeissa ennen kuntavaaleja kuntalaisilta kysyttiin, mitä kunnan tehtäväaluetta he pitävät ensisijaisen tärkeänä, 98 prosenttia vastasi: vanhustenhuoltoa. Ja mitä tekee hallitus? Se säästää niiden ihmisten elämänehdoista, jotka ovat tehneet elämäntyönsä muiden ihmisten hyväksi, usein pienellä palkalla tai ilman palkkaa ja jotka vielä vanhoinakin tekevät äärettömän paljon erilaista huolehtimis- ja auttamistyötä, muun muassa omaishoitajina, järjestöaktiiveina ja lastensa perheiden tukijoina. Rangaistukseksi tästä kaikesta hallitus sysää heidät kansainvälisen terveysbisneksen pyörittämiin kalliisiin niin kutsuttuihin palvelutaloihin tai jättää yksin virumaan koteihinsa.

Vanhus- ja vanhuuspuhe on nykyään negatiivista. Vanhuksia kaltoinkohdellaan, jopa ryöstetään, ja pallotellaan hoitopaikasta toiseen, tai edestakaisin kodin ja hoitopaikan välillä. Vanhuksista ollaan tekemässä uudenaikaisen huutolaispolitiikan kohteita – on osittain jo tehtykin. Tämä on kertakaikkinen häpeätahra Suomen politiikassa, teidän ja meidän on saatava se loppumaan.

Juuri nyt, koko ajan, kun me päivittelemme ja virkamiehet ja –naiset ynnä muut pähkäilevät järjettömän valinnanvapauslakiluonnoksen parissa, tekevät suuret terveysyritykset lobbareineen aggressiivista markkina-alueiden valtauspolitiikkaa ostamalla pienempiä yrityksiä, tontteja, rakentamalla uusia hoitopaikkoja jne. Osa kuntapäättäjistä on ollut tukemassa tätä kehitystä, valitettavasti. Siirretään vastuu ja pestään kädet kuten Pilatuskin aikoinaan teki. Niinkö?

Globaali terveysbisnes on yksi nopeimmin kasvavia ja parhaiten tuottava yritysaloja maailmassa. – Miettikää mistä ne tahkoavat rahansa, minne rahat menevät ja keitä ne eniten hyödyttävät! Samalla tavoin koulutettu henkilöstö toimii molemmissa, mutta bisnestaidoissa yksityinen sektori on edellä. Se ei oikeuta uskomaan, etteikö julkisia palveluita haluttaisi tai voitaisi parantaa. Nyt laitetaan muka oikeudenmukaisesti kaikki yhteiselle viivalle, paitsi että julkinen saa korjata yksityisen tekemät laiminlyönnit ja haaverit ja sen lisäksi kantaa vastuun kaikesta sellaisesta hoidosta ja toiminnasta, mitä yksityissektori ei voi, tai ei halua ottaa omalle vastuulleen. Kermankuorintaa on tehty tähänkin asti ja tulevaisuudessa tultaneen omat herkkupalat noukkimaan entistä himokkaammin. Yksi parhaita, suurimpia voittoja tuottava terveysbisneksen alueita on vanhusten laitosmainen hoito. Ympärivuorokautinen palvelutalo on käytännössä laitoshoitoa, vaikka sitä myydään avohoitona. Asukas maksaa itse vuokran ja palvelut sen lisäksi myös itse, heille nämä yksiköt ovat kalliimpia kuin entinen kunnallinen vanhainkotihoito. Ja tässäkin osa kuntapäättäjistä on väistänyt omaa vastuutaan.

Muutosvastarinnan murtamisen keinot ovat nyt kovassa käytössä:

Puetaan haluttu hanke hyvältä kuulostavaksi. Korostetaan vain hyviä puolia, vältetään uhkien ja riskien esiin nostamista. Laaditaan sanoma niin, että ihmiset haluavat olla mukana ”hyvässä hankkeessa”. He eivät halua tulla nolatuksi olemalla tietämättömiä tai vastustelijoita tai mitenkään hankalia. Tästä kuuluisa esimerkki on Anderssenin sadussa ”Keisarin uudet vaatteet”. Vain viaton lapsi uskalsi kysyä, miksi keisarilla ei ole vaatteita? Hän saattoi kysyä sitä, koska häntä ei uhannut nolatuksi tuleminen, kuten keisarin hännystelijöitä.

Käytetään hyväksi kiirettä. Koetetaan saada ihmiset uskomaan, että uudistus pitää viedä nopeasti maaliin, muuten tulee vaikeuksia ja lisäkuluja. Ihmiset reagoivat yllättäviin ja suurin muutoksiin voimakkaasti tunteella, jos he kokevat itselleen tärkeitä arvoja loukattavan. Sen jälkeen he vasta rupeavat tarkemmin tutkimaan mistä tässä on kysymys, kuuntelevat eri osapuolia ja ottavat järjen käytön mukaan harkintaan ja tekevät sitten ratkaisunsa. Tunne ja järki eivät ole vastakohtia. Ihminen tarvitsee molempia ja osaa myös käyttää niitä ”järkevästi”. Ei ole hyvä antaa heille tällaista miettimisaikalisää. Pallo nopeasti vaan maaliin ja sitä on hyvä vielä vauhdittaa pelolla, uhkakuvilla ynnä muulla sellaisella.

Valinnanvapauslaki kuulostaa hyvältä. Sen lakiluonnos käsittää 1000 konekirjoitussivua. Lausuntokierros kestää kauan, eivätkä lausunnot – hyvätkään, yleensä johda olennaisiin muutoksiin. Niiden avulla haetaan hyväksyntää hankkeelle näennäisdemokraattisin keinoin.

Uusia lakiehdotuksia on tulossa. Eilen 30.4. uutisointiin hallintarekisterilain etenemisestä eduskuntaan. Kyseinen laki mahdollistaa kytkösten peittelyn esimerkiksi sote-polulla. Se antaa mahdollisuuksia väärinkäytöksiin, kuten verotuksen välttämiseen ja korruptioon. Lakialoite, jota on ajettu moneen kertaan, on kohdannut aiemmin vastustusta. Nyt asiasta sovittiin hallituksen kehysriihessä. Valiokunta lisäsi mietintöönsä lausumia, joilla se pyrkii turvaamaan omistusten julkisuuden jatkossa. Nämä lausumat eivät tosin sido hallitusta mitenkään. Soini kutsui hallintarekisteriä oppositiovuosinaan hämärärekisteriksi, mutta nyt perussuomalaiset ovat valmiita hyväksymään lain. ”Tapamme on sellainen, ettei pidetä ääntä, mutta olemme hyvin vakavalla mielellä liikkeellä”, sanoi Orpo Nordean pääkonttorin siirrosta yle-uutisissa eilen; samaa menettelytapaa hän taitanee noudattaa myös sote-uudistuksen läpiviemisessä.

Populistinen politiikka ja tiedottaminen on toki osattu ennenkin puolin ja toisin, mutta nyt tämän keinon parhaat haltijat ovat päässeet hyviin asemiin. Alan hallitseva maailmanmestari on Yhdysvaltojen presidentti ja koti-Suomessa alan lahjakkain edustaja on perussuomalaisen puolueen nykyinen puheenjohtaja ja Suomen ulkoministeri. Soinin vitsit eivät enää naurata. Hänen käytöksensä ei johdu tyhmyydestä, eikä luultavasti kovin paljon tietämättömyydestäkään, vaan diilistä, jonka hän oletettavasti on tehnyt Sipilän ja Orpon kanssa.

Tehokkaammaksi kiillotettu keino on lisääntynyt hämäyspuhe ja suoranainen valehtelu politiikassa. Väitetään esimerkiksi, että uudistuksella säästetään verovaroja, vaikka kaikki asiantuntijat sanovat, että uudistuksella ei säästetä, alun jälkeen kustannukset nousevat korkeuksiin. Arvostelusta ei välitetä, vaan omia väittämiä toistetaan itsepintaisesti. Omien etujen puolustamispuheessa käytetään osatotuuksia tai vain tiettyä osaa asiakokonaisuudesta harkitusti ja suunnitelmallisesti. On olemassa jopa näiden vääristelyjen tekemiseen tarkoitettuja organisaatioita.

Hyvältä kuulostavilla ja/tai vaikeasti ymmärrettävillä termeillä ratsastaminen on tehokas keino. Tällaisia jatkuvasti toistettuja hyviä termejä ovat esimerkiksi ”hyvinvointivaltio”, ”palveluseteli” ”valinnanvapaus”, ”asiakaslähtöisyys”, ”demokratia”, ”järkisyyt”, ”laadukkaat palvelut”, ”vaikuttavuus”, ”integraatio” jne. Kuka niitä voisi vastustaa? Kuka tahansa voi niitä käyttää vaikkei ymmärtäisi hölkäsen pöläystä niiden sisällöstä.

Markkinavaltaajien yritys kaapata äitiys- ja lastenneuvolat kilpailutuksen ja yhtiöittämisen piiriin oli jo niin röyhkeä temppu, että laaja lääkärijoukkokin ryhtyi yhdessä ja avoimesti puhumaan suomalaisen neuvolalaitoksen puolesta.

Edellä sanomani ei nyt ollut kovin mieltä kohottavaa, mutta tarkoitus olikin saada porukat liikkeelle. Nyt meilläkin pitäisi olla kiire ja valmius alkaa toteuttaa hyvinvoivien asukkaiden Kangasala-suunnitelmaa. Täällä on siihen hyvä perusta ja paljon osaajia.

Vappu on työn ja työväen juhla, myös niiden, jotka ovat jo päivätyönsä tehneet tai eivät ole saaneet työtä. Vappu on ylioppilaiden juhla, mutta myös kaikkien muidenkin opiskelijoiden juhla ja niiden jotka etsivät paikkaansa yhteiskunnassa. Vappu on Suomen lipun juhla, mutta myös punalippujen juhla. Yhdistäkäämme vasemmiston voimat kamppailuun aatteemme ja paremman huomisen puolesta.

Toivotan jokaiselle Hyvää Vappua, iloista Vappua ja rohkeutta sekä voimia tuleviin taistoihin.

Hannu Salama -seura perustettiin

Hannu Salama -seuran hallitus: Markku
Uusiniemi, Pertti Salo, Veijo Laitinen. Edessä seuran sihteeri Milla
Peltonen ja puheenjohtaja Jussi Niinenmaa.

Kirjailija Hannu Salaman nimikkoseura perustettiin Tampereella perjantaina 20.5.2017. Yhdistyksen johtoon tuli vahva edustus Kangasalta: tutkija Milla Peltonen sekä Pertti Salo.

- Hannu Salama -seuran tarkoitus on tehdä tunnetuksi tai entistä tunnetummaksi viime syksynä 80 vuotta täyttäneen Hannu Salaman tuotantoa ja persoonaa, edistää hänen elämäntyötään ja tuotantoa koskevaa tutkimusta sekä pitää esillä Salaman tuotannossa esiintyviä kulttuuriarvoja, miksei myös uudelleen arvioida niitä - keskustelevassa hengessä, kertoo yhdistyksen sihteeri Milla Peltonen.

Hänen väitöksensä Hannu Salamasta vuonna 2008 Turun yliopistossa oli Jälkirealismin ehdoilla - Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä ja Finlandia-sarja. Viime syksynä ilmestyi Peltosen tutkimus Paperilla seisova Perkele – Hannu Salaman elämä ja kirjat (Into 2016).

- Idea yhdistyksen perustamisesta tuli Jussi Niinenmaalta, joka otti minuun yhteyttä, koska tunsimme ennestään ja hän tiesi minut Salama-tutkijaksi ja -elämäkerturiksi. Jussi on toiminut kirjailijoiden nimikkoseurakuvioissa jo aiemmin, Milla Peltonen kertoo.

- Aikeenamme on osallistua pirkanmaalaisiin ja valtakunnallisiinkin kulttuuritapahtumiin, kuten Työväenkirjallisuuden päiville Tampereella, sekä resurssien salliessa järjestää omiakin kirjallisuus-, keskustelu- ja kulttuuritilaisuuksia, kenties jopa retkiä. Ilmaan on heitetty myös idea juhannustanssien järjestämisestä, ehkä jo ensi vuonna. Muitakin raikkaita ideoita otetaan jäseniksi ryhtyviltä vastaan!

Seuran hallituksen puheenjohtajana toimii idean isä, Jussi Niinenmaa. Hallituksemme koostuu kaikkiaan viidestä jäsenestä, joista minä ja Pertti Salo olemme kangasalalaisia.

- Kutsutaanko Salama jossain välissä Kangasalle?

- Saatetaan kutsua, mutta eri asia on, tuleeko hän. Salama on jo 80-vuotias ja antanut "siunauksensa" nimikkoseuransa pystyttämiselle sillä ehdolla, ettei häntä velvoiteta mihinkään. Mutta ainahan toki kutsun voi esittää...

JORMA MÄNTYLÄ

 

Vasemmisto liikkeessä

OAJ:n Kangasalan paikallisyhdistyksen vaalipaneeli, mukana Anne Soimajärvi (vas., kuvassa oikealla).

Kaikissa tilaisuuksissa 23.3. alkaen on jaossa Kangasalan Vasuri -vaalilehteämme.

* Ti 21.3 OAJ:n Kangasalan paikallisyhdistyksen vaalitapahtuma Pitkäjärven koululla klo 17.30 Kahvitarjoilu, 18.00 Riku Suokas show, 18.30 Vaalipaneeli, mukana Anne Soimajärvi (vas.), 19.00 Yleisökysymyksiä.

* To 23.3. Ehdokkaitamme Kuhmalahden Pohjan toritapahtumassa klo 10-13.

* To 23.3 Luento- ja keskustelutilaisuus sote-aiheista Uimahalli Kuohun kahviossa klo 17.30. Professori Jorma Sipilä: Päättyykö Pohjoismaiden menestystarina? Professori Anneli Anttonen: Sote tulee, mikä muuttuu kunnissa? Keskustelua, kahvitarjoilu, tervetuloa! Järjestää: Kangasalan Vasemmistoliitto ry.

* La 25.3 klo 10-13 Kangasalan torilla kaikkien puolueiden yhteinen toritapahtuma. Vassariteltalla tarjolla makkaraa ja hyviä ehdokkaita! Tule treffaamaan!

---

KANGASALAN SANOMIEN KOLME VAALITENTTIÄ

* Ti 28.3. klo 18.30 Kangasala-talossa, mukana Jorma Mäntylä (vas.), streemataan suorana nettiin. Klo 17 alkaen vaalitori: ehdokkaiden ja äänestäjien kohtaamispaikka.

* To 30.3. klo 18.30 Ruutanassa Koivurinteen päiväkodilla, mukana Timo Rautanen (vas.).

* Ma 3.4. klo 18.30 Sariolan koululla Sahalahdella, mukana Iikka Nikkinen (vas.).

---

* Pe 31.3. Ehdokkaitamme Kuhmalahden toritapahtumassa klo 14-17.

* La 1.4 Olemme liikkeellä teltan kanssa klo 10-13 uimahallin edessä.

* La 8.4. klo 10-14 Kangasalan Kulttuuri- ja hyvinvointitori, ja siellä ehdokkaille suunnatut Runovaalit klo 13-14.

* La 8.4. Ehdokkaita liikkeellä, Keskusaukio.

 

 

Vasemmisto torilla lauantaina 25.3.

* La 25.3 klo 10-13 Kangasalan torilla kaikkien puolueiden yhteinen toritapahtuma. Vassariteltalla tarjolla mustikkamehua, makkaraa ja porkkanoita sekä hyviä ehdokkaita!
Tule treffaamaan!

***

Väkeä oli hyvin paikalla. Mustikkamehu ja vegekakku loppuivat kesken. Makkaraa meni 17 kiloa ja porkkanat kävivät myös hyvin kaupan. Mielenkiintoisia keskusteluja yleisön ja ehhdokkaitten kesken. Kiitos osanottajille!

Mureneeko hyvinvointivaltion perusta?

Jorma Sipilä (vas) ja Anneli Anttonen. (Kuva: Jorma Mäntylä.)

– Miten käy kuntapalvelujen?

- Pohjoismainen hyvinvointivaltio on menestystarina vailla vertaa. Jos pakkoyhtiöittämis-sote tuhoaa sen, tehdään korjausliikkeitä ja palautetaan se, sanoi sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä torstaina 23.3. Kangasalan vasemmiston keskustelutilaisuudessa, joka kokosi parisenkymmentä osanottajaa uimahallin kahvioon.

Kollega Anneli Anttonen varoitti esityksessään pakkoyhtiöittämisestä ja valinnanvapaudesta.

- Suunniteltu sote-järjestelmä ei toimi. Valinnanvapaus hyödyttää hyvin harvoja, byrokratia ja valvonta lisääntyvät eikä tule säästöjä, Anttonen ennakoi.

Tulossa on Suomen historian suurin yksityistäminen. Yli 200 000 kuntien työntekijää siirretään osakeyhtiöiden palvelukseen. Kyse on kymmenen miljardin euron liikevaihdosta, ja päälle tulee vielä kuntien omaisuutta oleva neljän miljardin euron kiinteistömassa, terveyskeskuksia, hammashoitoloita ja muita rakennuksia. Pelkästään Pirkanmaalla on 23 000 sote-työntekijää, jotka työskentelevät 661 toimipisteessä lähes miljoonan kerrosneliömetrin tiloissa.

Eipä ihme, että Pihlajalinnan ja terveysalan firmojen pörssikurssit ovat rakettimaisessa nousussa.

Jorma Sipilä kysyi miten hyvin toimineen julkisen terveydenhuollon alasajo ja ryöstö on tullut mahdolliseksi, ja hänellä oli selkeitä vastauksia:

- Vasemmiston heikkous on vaikuttanut prosessin käynnistymiseen, ja myös kepu on muuttunut. Elämäntavat ovat yksilöllistyneet, minkä takia nuoret eivät ole kiinnostuneita sotesta, vaan ajattelevat että samantekevää kuka palvelut minulle tuottaa. Myös propaganda vaikuttaa, kun kohta 30 vuotta on huudettu miten kauheita ovat valtion ja kuntien monopolit, Sipilä arvioi.

Sodassa, rakkaudessa ja politiikassa kilpailijan heikkouden hyväksikäyttö on sallittua, ja kokoomus osaa sen taidon. Se nokitti vasemmistoa sinipunahallinnoissa 20 vuotta, ja nyt on kepun sekä persujen vuoro. Ne laulavat kuorossa kokoomuksen heiluttaessa sote-tahtipuikkoa.

- Timo Soini julistaa miten hienoa on, kun köyhäkin saa valinnanvapauden, Anneli Anttonen letkautti.

Jorma Sipilä muistutti ulkomaisista kokemuksista, joista tutkijat ovat varoitelleet suureen ääneen. Valinnanvapaus suosii varakkaita. Yksityinen terveydenhuolto keskittyy liiketaloudellisesti kannattaville alueille ja suosii hyvin toimeentulevia. Yksityiset haluavat maksukykyiset ja helpot asiakkaat. Vaikeasti sairaat, moniongelmaiset ja kalliit potilaat jäävät riesoiksi julkiseen terveydenhuoltoon, jota ajetaan alas, koska verotusta halutaan keventää eikä raha siksi riitä julkiseen terveydenhuoltoon. Kahden kerroksen väkeä tulee, sosiaalinen eriarvoisuus lisääntyy.

Päälle tulee yksityisen omistuksen nopea keskittyminen suurin terveysalan ketjuihin.

- Saamme valtion ja kuntien monopolien tilalle yksityiset monopolit. Hoitoketjut pirstoutuvat, koska on sekaisin monenmoisia toimijoita vailla toimivaa kontaktipintaa. Kokonaiskustannukset nousevat, varoitti Anneli Anttonen.

- Taustalla on ajatus, että kuntia ja valtiota hoidetaan kuin ne olisivat liikeyrityksiä. Mutta kun ne eivät ole. Kansalaisen muuttaminen kuluttajaksi ei ole helppoa, Anttonen arvioi.

Kunnan palveluksessa oleva lääkäri tietää saavansa palkkansa potilailta, jotka ovat veronmaksajia. Lääkärin edun mukaista on parantaa tehokkaasti pienin kustannuksin. Markkinoilla toimivan yksityisen terveysaseman lääkärille potilas on asiakas, jolta pitää lypsää mahdollisimman paljon rahaa. Mitä enemmän potilas sairastaa, mitä enemmän häntä leikataan ja mitä enemmän hän käyttää lääkkeitä, sitä tuottavampi asiakas hän on. Ja jos joku menee pieleen, hoitakoon julkinen terveydenhuolto tappiolliset tapaukset loppuun.

- Suhtautuminen valtioon on muuttunut. Pohjoismaissa valtio nautti kansalaisten luottamusta. Veroja maksettiin, koska vastineeksi saatiin terveys- ja koulutuspalveluja. Finanssipääoman vahvistuminen on tehnyt valtiosta ja veronmaksajista hyväksikäytön kohteita. Jos pankkia uhkaa konkurssi, se pelastetaan veronmaksajien tukiaisin. Jos leikkaus yksityissairaalassa epäonnistuu, julkinen sairaala paikkaa vahingot veronmaksajien rahoin, Jorma Sipilä kertoi. Tilaisuudessa kuultiin esimerkkitapauksia miten yksityispuolen epäonnistumisia on paikattu kalliisti julkisissa sairaaloissa.

Sipilä ja Anttonen ovat asiantuntijoina monien muiden tavoin varoitelleet osakeyhtiö-soten vaaroista. Kritiikki on mennyt kokoomuksessa kuuroille korville. Osa lääkäreistä kannattaa osakeyhtiömallia ja terveysfirmojen voimakas lobbaus vaikuttaa oikeistopuolueissa.

Onkin ilmeistä, että vasemmiston heikkouden oloissa tulee hyvin rujo osakeyhtiö-sote. Tosin SOS-hallituksen kaatuminen on mahdollista, jos pääpuolueet kärsivät vaalitappion kuntavaaleissa. Korjausliikkeitä joudutaan silti tekemään, sillä hallitsematon markkinavoimien päästäminen valloilleen 10-15 miljardin euron bisneksessä tuottaa varmasti yllätyksiä.

Yleisöpuheenvuorossa valinnanvapautta ja osakeyhtiö-sotea verrattiin kokoomuksen tekemisiin Holkerin-Sorsan sinipunahallituksessa 1987-91. Puolueen ehto demariyhteistyölle oli rahamarkkinoiden vapauttaminen. Seuraus hallitsemattomasta muutoksesta oli pankkikriisi ja syvä lama 1991-93, jonka laskua maksetaan edelleen räjähtäneenä valtionvelkana. Nyt kokoomus on tekemässä toistamiseen samanlaisen kynnyskysymyksen soten valinnanvapaudesta ja osakeyhtiöistä.

- Vaikutusarviointi on sote-lainsäädännön heikko kohta. Hallitsematon kertakaikkinen markkinavapaus tuottaa varmasti yllätyksiä yli 10 miljardin euron sote-bisneksessä, ennakoi Anneli Anttonen.

Jorma Sipilä totesi, että ”tuhannen vuoden perspektiivissä” on kuitenkin menty eteenpäin. Jos sote aiheuttaa alasajon, se pitää korjata. Kritiikistä tulee kovaa, ja kyse on enemmän siitä kuka tekee korjausliikkeet.

- Jos pohjoismainen hyvinvointivaltio on uhattuna, se pitää keksiä uudelleen, Sipilä päätti. ●

 Video: Tämäkö on soten tulevaisuus?

Punaisten muistomerkillä 6.12.

Kuva: Jorma Mäntylä

Kangasalan Vasemmistoliiton perinteinen itsenäisyyspäivän muistotilaisuus vuoden 1918 punaisten muistomerkillä kokosi tusinan osanottajia. Puheen piti Iikka Nikkinen (kuvassa vas.) Kuhmalahdelta ja seppeleen laski Timo Rautanen.

Iikka Nikkinen 6.12.2016:

”Synnyin vuonna 1985 ja suurimman osan elämästäni olen elänyt kuplassa nimeltä hyvinvointivaltio. Mutta mitä hyvinvointivaltio oikeasti edes tarkoittaa? Eräs määritelmä hyvinvointivaltiosta kuuluu näin: “hyvinvointivaltio on valtio, jossa valtiolle on annettu keskeinen rooli kansalaisten elintason ja toimeentulon varmistamisessa”.

Kun mietitte viimeaikaisia leikkauspäätöksiä ja peilaatte niitä tuohon kyseiseen määritelmään, mitä tunteita se teissä herättää? Elämmekö me enää tuon määritelmän mukaan hyvinvointivaltiossa? Määritelmässä ei lajitella ihmisiä eri luokkiin vaan todetaan yksinkertaisesti, että valtion rooli on varmistaa jokaisen kansalaisen elintaso ja toimeentulo. Päätökset ja leikkaukset jotka ovat menneet läpi hallituksessa kohdistuvat suoraan kansalaisiin jotka tarvitsevat valtion tukea eniten. Yhteiset talkoot ovat muuttuneet talkoisiin, joissa lasketaan huomattavasti huono-osaisimpien ihmisten elintasoa ja kasvatetaan kuilua kansalaisten välillä.

Vuoden 1918 sisällissota on raaka esimerkki siitä mitä tapahtuu, mikäli tuon kuilun annetaan kasvaa valtavaksi ja kahden ääripään väliltä puuttuu ymmärrys ja myötätunto. Vuonna 2016 esimerkkejä samankaltaisesta vastakkainasettelusta on jo valitettavasti havaittavissa. Tuon kuilun kasvamiseen on puututtava. On oltava rohkea ja sanottava ei vastakkainasettelulle ja tuoda esiin ymmärrystä ja myötätuntoa jokaista kansalaista kohtaan. Ymmärrys ja myötätunto ovat selkeä perusta demokraattisessa hyvinvointivaltiossa.

Valitettavasti nyt on käynnissä hankkeita, jotka systemaattisesti ajavat alas demokratiaa sellaisena kuin me olemme sen tunteneet ja jonka varassa Suomesta rakennettiin valtio, josta jokainen suomalainen pystyi olemaan ylpeä. Leikkaamalla koulutuksesta ja vähäosaisten toimeentulosta hallitus murtaa sen Suomen perustaa joka on vuosia osoittanut esimerkkiä koko maailmalle. On käsittämätöntä, että hallituksemme on päätynyt ratkaisuihin jotka murtavat hyvinvointivaltion perustan.

Emme elä pelkästään kotimaassamme negatiivista aikaa vaan myös globaalisti, sitä ei ole kieltäminen vaan sen on tunnustettava olevan tosiasia. Tosiasia, joka saattaa monesta olla lannistava, mutta minä koen että hyväksymällä tämän tosiasian siitä voi myös saada voimaa tehdä muutoksia ihmiskunnan hyvinvoinnin eteen ja osallistua tasa-arvoisen tulevaisuuden rakentamiseen.

Ensi vuonna Suomen valtio saavuttaa merkittävän rajapyykin kun itsenäistymisestä tulee täyteen 100 vuotta. Ensi vuonna järjestetään myös tärkeät kunnallisvaalit jotka tulevat näyttämään suunnan seuraavalle sadalle vuodelle, mutta muutoksen positiivisuuteen voimme aloittaa jo tänään. Jakamalla tasa-arvoisesti rakkautta, ymmärrystä ja myötätuntoa jokaista ihmistä kohtaan luomme yhdessä pohjaa maailmalle, josta jokainen voi olla ylpeä sadan vuoden päästä, mutta tuon pohjan rakentaminen alkaa meistä jokaisesta tänään.

Kunnioitamme vuoden 1918 kaatuneita hetken hiljaisuudella ja seppeleen laskulla.”


Vasemmiston syystapahtuma kiinnosti

Puheenjohtajat Li Andersson (Vas.) ja Timo Rautanen (Kangasalan Vas.) tulossa tilaisuuteen.

Kangasalan Vasemmiston kuntavaaliavaus, avoin kokoontuminen ja keskustelutilaisuus lauantaina 15.10. sujui hyvin. Kiitokset osallistujille ja puhujille Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersonille ja kunnanvaltuutettu Jorma Mäntylälle hyvistä puheenvuoroista ja muille vilkkaasta keskustelusta. Vasemmisto puolustaa aina vähävaraisten ja työläisten etuja pitäen kiinni ohjelmistaan torjuen turhan ja verovaroja kuluttavan yksityistämisen ja yhtiöittämisen sekä antaa perheiden päättää lastensa päivähoidosta. Kunnan on myös kehitettävä vanhusten hoivaa ja nuorten koulutusta sekä investoitava työllisyyttä ja palvelujen kehitystä silmällä pitäen.

Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos kaikille.
Kangasalan Vasemmisto.

Teksti ja kuvat: Pertti Salo

Lisää tapahtumasta: www.kaapeli.fi/~jmantyla/Vaali15/KS191016.pdf

Kangasalan Vasemmiston vaaliavauksessa keskusteltiin.

Vappu Suoramalla 1.5.2016

Kuva: Pertti Salo.

Kangasalan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Timo Rautanen:

Vappupuhe Suoramalla 1.5.2016

Hyvät ystävät, hyvät toverit !

Olemme jälleen päässeet kalenterissa siihen kohtaan, missä lukee Vappu, Suomen lipun ja suomalaisen työn juhla. Tuohon on myös pakko lisätä, ylioppilaiden ja työläisten suurin juhla. Vappuun on aina liittynyt työtätekevän väestön marssit, mielenilmaukset ja erilaisissa juhlatilaisuuksissa tapahtuvat hengen nostatukset ja näyttäminen, että kyllä vielä työväenliike ja työläisetkin ovat hengissä, ja että uutiset ay-liikkeen kuolemasta ovat täysin ennenaikaisia.

On ollut ilahduttavaa nähdä, että muulloinkin, kuin vain vappuna on viimeisen vuoden aikana saatu nähdä työtä tekevien ja varsinkin pienipalkkaisten duunareitten ja perustoimeentulolla kituuttavien kansalaisten ilmestyneen näyttämään useampaan otteeseen eripuolilla Suomea joukkovoimaansa nykyhallituksen kurjistamispolitiikkaa vastaan. Tämä Sipilän, Soinin, Stubbin hallitushan on ottanut käyttöön raskaat lyömäaseet joilla on yritetty juntata varsinkin maan hiljaisten, heikompiosaisten sormia irti leivänsyrjästä. Hallituksen leikkauspolitiikka on kohdistunut kaikkein pahiten pieni- ja keskituloisiin, sekä lapsiperheisiin erilaisten etuuksien leikkauksina ja verojen kiristyksinä. Väistämättä tulee mieleen, että iloista veronmaksajaa, palkkatyöläistä jolla ei ole mitään mahdollisuuksia verosuunnitteluun, rangaistaan Suomen ja käytännössä koko euroalueen talouslamasta, vaikka oikeat syylliset ovatkin aivan muualla optioetuineen ja veroparatiiseineen.

Maan hallituksen tai oikeammin Sipilän johtaman Oy Suomi Ab, hallintoneuvoston toinen kantava linjahan on ollut myös, että kaikki valtion, siis veronmaksajien omaisuus on myytävissä, julkinen palveluntuotanto on heikkoa ja tehotonta. Eli siis pilkotaan, myydään, yhtiöitetään ja ulkoistetaan, vaikka tulisi kuinka kalliiksi. Tämä ulkoistamisbuumi on näkynyt kunnissa synkimmin varsinkin sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä ja eritoten vanhusten- ja vammaisten hoivapalveluissa. On myös kuntia, jotka ovat ulkoistaneet koko sote-toiminnan jättäen vain ja ainoastaan lakisääteiset palvelut kunnan tai kuntainliiton oman henkilökunnan ja palvelun piiriin.

Myös Kangasalla on annettu ulkoistamispirulle jo pikkusormi ja mikäli virkamiesten visiot toteutuvat, niin koko käsikin on aivan kohta mennyttä: Työterveyshuolto ollaan yhtiöittämässä Pihlajalinnan kanssa, siten että kunnalla olisi vähemmistöosakkuus; kunnan omat vanhustenhuollon laitokset ollaan lakkauttamassa ja ulkoistamassa, perusterveydenhuoltokin saattaa olla vaakalaudalla. Eli myös kuntatasolla kaikki tuntuu olevan kaupan, maksoi mitä maksoi.

Meillä Kangasallakin kaivattaisiin omaa joukkovoima-liikettä antamaan virkamieskunnalle ja osalle päättäjiä viestiä siitä, että myös kuntalaisten tarpeet ja toiveet olisi ottaa huomioon palvelurakenteessa ja että ulkoistamisia ja oman tuotannon alasajoja ei pitäisi tehdä vain siitä syystä, että ulkoistaminen on kivaa. Kilpailutus ja ulkoistamisprosesseissa tulisi minun mielestäni antaa myös kunnan omalle tuotannolle mahdollisuus osallistua ja näyttää osaamisensa, samoilla ehdoilla kuin yksityisetkin. Väittäisin, että varsinkin sote-puolella osaaminen kuntaväellä on usein erinomaisella tasolla ja kokonaiskustannuksetkin kilpailukykyisiä.

Ensi keväänä pidetään kuntavaalit ja silloin olisi jokaisella äänestysikäisellä kangasalalaisella mahdollisuus näyttää joukkovoimaansa, ehdokkaana tai äänestäjänä, millaiseksi haluamme kotikuntamme kehittyvän, kuka tai mikä meille tuottaa palvelut ja mihin hintaan ja mitä palveluita meillä ylipäätänsäkään on tarjolla. Äänestäjät ovat omalla käyttäytymisellään paljon vartijana, saadaanko meille viisaita päättäjiä vai mennäänkö sammutetuin lyhdyin metsään. Tarvitaan myös fiksuja, monitaitoisia, kiinnostuneita ja innostuneita ehdokkaita valtuustoon, mutta kyllähän heitä löytyy, että saadaan kunnan asiat kuntoon?

Kuntavaaliehdokkaaksi ilmoittautumisia odotellessani Toivotan teille kaikille oikein hyvää vappua ja kesän odotusta!

 

Vappu 2016

Kuva: Pirkko Hakulinen 2009.

Perinteinen kulkue kansalaissodan uhrien muistomerkille lähtee torilta 1.5. klo 9.00. Puheen muistomerkillä pitää Isto Kaarne. Kaikki liput, ja mahdollisimman paljon väkeä mukaan!

Vappujuhla on Suoraman Työväentalolla klo 15.00. Tervehdyssanat esittää Kangasalan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Timo Rautanen ja juhlapuheen pitää kansanedustaja Jukka Gustafsson. Esiintyjinä ovat tuplakvartetti Nokian Työväen Mieskuorosta sekä nuori viulisti Venla-Maija Kaarne isänsä Matti Kaarneen säestämänä. Juhlassa on myös puffetti sekä arpajaiset. Arpajaisiin voi tuoda arvottavaa.

Kangasalan Vasemmistoliitto ottaa rahat pois Nordeasta

Kangasalan Vasemmistoliitto ry. siirtää rahansa pois Nordea-pankista. Yhdistys katsoo, ettei yritystoiminnan eettisiä arvoja korostava työväenliike voi tukea veronkiertoon osallistuvaa pankkia.

- Meidän ei tule tukea pankkia, joka aktiivisesti osallistuu asiakkaidensa verojen välttelyyn ja aiheuttaa näin valtiolle suuria tappioita menetettyinä verotuloina. Veroparatiisirahoilla olisi ollut monta käyttökohdetta huonompiosaisten auttamisessa kotimaassa, sanoo Kangasalan Vasemmistoliiton puheenjohtaja Timo Rautanen. Jäsenistössä on kannatettu mm. osuustoiminnallista Osuuspankkia.

Jopa tuhansien vasemmistolaisten ja työväenjärjestöjen rahat ovat Nordea-pankissa. Muun muassa Kangasalan Vasemmistoliiton kunnalliset luottamusmiespalkkiot ja jäsenmaksut ovat päätyneet Nordean tilille. Taustalla ovat olleet 1990-luvun pankkikriisin aiheuttamat yritysfuusiot.

Työväenjärjestöillä oli aikoinaan oma pankki Suomen Työväen Säästöpankki, josta tuli 1989 liikepankki STS-pankki Oy. Ammattiyhdistykset ja vasemmistojärjestöt käyttivät laajasti sen palveluja 1970-80-luvuilla. Sdp:n Ulf Sundqvistin johtama STS-pankki ajautui 1991-93 pankkikriisin aikana vararikon partaalle, jolloin omistaja STS-säätiö myi sen ale-hinnalla Kansallis-Osake-Pankille. Se lopetti STS:n toiminnan 1992. Pari vuotta myöhemmin KOP ajautui vaikeuksiin. Se fuusioitiin Suomen Yhdyspankin kanssa, jolloin syntyi Merita-pankki. Vuonna 1997 Merita yhdistyi ruotsalaisen Nordbankenin kanssa. Vuodesta 2001 se on käyttänyt nimeä Nordea.

Pankkifuusioiden sivutuotteena ammattiliittojen ja vasemmistopuolueiden sekä paikallisyhdistysten rahoja on Suomessa päätynyt laajasti Nordeaan ilman järjestöjen aktiivisia toimia. ●

Teksti ja kuva: JORMA MÄNTYLÄ (6.4.2016)

Kaiken moraalin perusta on välittämisessä - puhe 6.12.2015

Kuva: Pertti Salo.

Kangasalan vasemmistoliiton järjestämässä itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2015 puhui yhteiskuntatieteiden tohtori Ranja Aukee. Yhdistyksen seppeleen laski Timo Rautanen.

”V. 1918 HENKENSÄ UHRANNEITTEN TYÖLÄISTOVERIEN MUISTOKSI

Näin on kirjoitettu tähän muistokiveen.

Sisällissota on sodista raain, siitä on ollut vaikea puhua. Vuoden 1918 sota jakoi kansan kahtia tavalla, jonka vaikutukset tuntuvat edelleen.

Muistan lapsuudestani Helsingin Pakilassa 1950-luvun alussa, miten luokkaviha oli läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Lapsia kiellettiin leikkimästä vihollisleiriin lukeutuvien perheiden lasten kanssa, heidän kokoontumispaikkoihinsa meneminen oli selkäsaunan uhalla kielletty. Muistan miten koetin tarkkailemalla näitä vihollisia saada selville, näkyisikö heidän pahuutensa jotenkin joko heidän ulkonäössään, puheessaan tai tekemisissään. Se oli vaikeata, koska lähelle ei saanut mennä. Vanhempien vihaa ja katkeruutta ei suoraan voitu siirtää lapsiin, mutta kyräily, epäluulo, negatiiviset ajatukset ja asenteet siirtyivät kyllä. Sodan kauheuksista vaiettiin, niistä ei puhuttu edes humalassa.

Uusi tutkimus on tuonut esiin naisten ja lasten kokemuksia sodassa ja vankileireillä. Vuonna 2011 ilmestyi Tuulikki Pekkalaisen laaja tutkimus Susinartut ja pikku immet – sisällissodan tuntemattomat naiset. Kirjan nimessä heijastuu Ilmari Kiannon Keskisuomalainen-lehdessä 12.4.1918 olleen kirjoituksen lauseet: ” Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa ovat punakaartilaiset petoja, monet heidän naisistaan susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistelevat”. Naisia kohtaan tunnettu viha ja pelko tulivat esiin myös Pekkalaisen tutkimuksessa.

Kansalaissodassa naisia katosi, heitä raiskattiin, häväistiin ja tapettiin. Hengissä säilyneet vangittiin ja vietiin Santahaminaan tai Hämeenlinnan pahamaineiselle vankileirille. Työväenliikkeen naisia tuomittiin monen vuoden vankeustuomioihin jopa lyhytaikaisen punakaartin keittäjänä tai sairaanhoitajana toimimisesta. Pahansuopuus ja kostonhalu tulivat esille naisista annetuissa lausunnoissa. Kyselyissä käytettiin johdattelevia kysymyksiä. Lausuntoihin kirjattiin muun muassa kyläjuoruja ja joissakin vaadittiin naisten tappamista. Leireillä pidettiin myös pienten lasten äitejä ja raskaana olevia naisia, heidät tuomittiin tavalliseen tapaan. Punaisia äitejä ei hyväksytty ja heidän lapsensa koettiin lähinnä hylkytavaraksi.

Kansalaissodassa sekä valkoiset että punaiset tekivät hirvittäviä terroritekoja. Me katselemme TV:ssä niiden tekemistä eri puolilla maailmaa joka päivä. Näemme tappamista ja kuulemme siitä sekä dokumenttien että fiktiivisten kertomusten kautta. Yhä lisääntyvästi saamme tietoa siitä, miten ihminen ahneudessaan tuhoaa elämän mahdollisuuksia omalla planeetallaan. Vallan ja rahan himo jakaa ihmiskuntaa yhä kiihtyvämmin hyvä- ja huono-osaisiin monella eri tavalla. Ei ole ihme, jos masentuneisuus ja voimattomuuden tunne lisääntyvät.

Jos maailma muuttuu yhdentekeväksi, moraali kuolee, totesi Martti Lindqvist kolumnissaan vuonna 1994. Hän sanoi, että kyynisyys on tehokkain moraalia tappava ominaisuus, vielä vihaakin vaarallisempi. Kaiken moraalin perusta on välittämisessä. Jos en tavoita mitään toisen kokemuksesta, en voi myöskään ymmärtää enkä puolustaa häntä. Empaattisuus on eettisyyden äiti, sanoi Lindqvist ja jatkoi: Moraali on myös sen ymmärtämistä, että jokaisen oikeuden puolella on velvollisuus. Jos minulla on oikeus saada apua hädän hetkellä, minulla on tietysti velvollisuus auttaa niitä, jotka ovat hädässä.

Niin yksinkertaista ja niin vaikeaa.

Hyvät vasemmistolaiset toverit, olkaamme ylpeitä oman liikkeemme arvoista, joita on kirjattu tähänkin muistomerkkiin. Arvostakaamme niitä, jotka taistelivat ja taistelevat ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Me tulemme käymään tämän muistomerkin luona siksi, että muistaisimme mikä ihmisyydessä on tärkeintä ja että heikompiosaisista välittäminen on meille yhteinen poliittinen tehtävä. Toivotan hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille. Itsenäisyys ei ole itsekkyyttä. Se on oikeutta elää turvallista ja hyvää elämää demokraattisessa yhteiskunnassa.

Pidetään yhteinen hiljainen hetki kaatuneitten muistoksi ja lasketaan sen jälkeen Kangasalan vasemmistoliiton seppele muistomerkille.”

Puhe: Ranja Aukee 6.12.2015.

 

Historiaa huonomuistisille - puhe 6.12.2014

Kuva: Pirkko Hakulinen.

Valtuutettu Jorma Mäntylän puhe punaisten muistomerkillä 6.12.2014:

Kuluneen vuoden aikana on nähty ennennäkemätön yritys Suomen liittämiseksi sotilasliitto Natoon. Tiedotusvälineet ja poliitikot pelottelevat Venäjän uhalla ja sanovat, että Nato antaa turvatakuut. Kuuluessamme Natoon ja Euroopan unioniin me olemme oikeassa ”läntisessä viiteryhmässä” pois Venäjän vaikutuspiiristä. Viime viikolla ilmestynyt Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan gallup oli kylmä suihku Nato-intoilijoille, sillä sen mukaan 60% suomalaisista on yhä Nato-jäsenyyttä vastaan (Yle 3.12.14).

Gallup-tulos oli yllättävä propagandan valtavan määrän ja yhdensuuntaisuuden huomioon ottaen. Median Nato-toimittajat kehittivät mitä erilaisimpia sanamuotoja peittääkseen gallupin tuloksen uutisistaan. Joitakin lehtiä lukiessa luuli, että suomalaiset jo tukevat Natoa.

Onneksi mediassa ja poliitikkojen keskuudessa on kriittisiäkin ääniä. Puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund arvosteli lokakuussa Aamulehden haastattelussa kenraalien Nato-intoa. Juttu oli Aamulehdessä, ei vasemmistolehdessä. Hägglund sanoi oikein, että Naton takia puolustuslaitos ajettaisiin nopeasti alas ja hyvin pian Suomi vedettäisiin kriisinhallintaan.

”Kaikissa uusissa Nato-maissa omat puolustusvoimat on ajettu alas ja maissa on keskitytty kriisinhallintaan”, Hägglund totesi Aamulehden painetussa versiossa (Al 28.10.14) – netistä juttua ei löydy. Kriisinhallintaa Nato-maat ovat viime vuosina harjoittaneet entisissä siirtomaissaan. Silloin kriisinhallitsijat ovat myös muuttuneet erilaisten sotien ja sisällissotien osapuoleksi ja joutuneet vastatoimien, kuten terrori-iskujen kohteeksi. Onkin kysyttävä lisääntyisikö turvallisuus Nato-jäsenyyden oloissa?

”Läntinen viiteryhmä” tarkoittaa EU:n ja Naton perustaja- ja päämaita Ranskaa, Saksaa, Hollantia, Englantia, Italiaa ja Belgiaa. Television Historiaa huonomuistisille –ohjelmaan olisi hyvä tehdä jakso, jossa muistutettaisiin, että nämä maat ovat myös entisiä siirtomaaisäntiä. Ne hallitsivat 1800-1900-luvuilla Afrikassa ja Aasiassa valtavia, itseään moninkertaisesti suurempia alusmaita. Näiden siirtomaiden hallinnasta käytiin kaksi imperialistista maailmansotaa. Saksa, Italia ja Japani myöhästyivät siirtomaiden maailmanjaosta, ja yrittivät ottaa osuutensa sotimalla.

Me emme kuulu tähän viiteryhmään, sillä Suomella ei ole koskaan ollut siirtomaita (surkuhupaisa Ambomaa-seikkailu kaatui jo 1920-luvulla). Sen sijaan Suomi on entinen siirtomaa. Olimme lähes 600 vuotta Ruotsin osa ja 110 vuotta Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta. Tämä on se ratkaiseva ero miksi emme kuulu EU:n ja Naton ydinmaiden kanssa samaan viiteryhmään. Poliittinen ja taloudellinen historiamme on erilainen. Juho Kusti Paasikivi ja Urho Kekkonen ymmärsivät asian, joka tuntuu olevan hepreaa Stubbeille ja Kataisille. Paasikiven ja Kekkosen ulkopolitiikka on ollut menestyksellinen osoitus siitä, että entisen isännän kanssa on mahdollista elää sovussa ja rauhassa itsenäisyys säilyttäen, ja samalla taloudellisesti hyötyen.

Punaisten haudalla muistamme, että Suomen itsenäistyminen mahdollistui ensimmäisessä maailmansodassa, jossa imperialistisia suurvaltoja romahti tai heikkeni niin, että osa niiden alusmaista saavutti itsenäisyyden. Punaiset ja heidän seuraajansa olivat sotien jälkeen rakentamassa Suomen rauhanomaista ulkopolitiikkaa. Kunnioitamme punaisten muistoa seppeleen laskulla ja hetken hiljaisuudella.